IKUISUUSKYSYMYS

  Elämän tarkoitus, ihmiskunnan päämäärä? Siinä ehkä suurin kysymys. Tuollaistakin tuli mietiskeltyä. Siispä omia ajatuksiani suureen mysteeriin. Jos sallitaan. 

  Elämän tarkoitus ei liene 42. Lukuhan esitetään vastauksena "elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen" Douglas Adamsin teoksesta Linnunradan käsikirja liftareille. Minusta elämän ja ihmiskunnan päämäärä on tietysti jatkaa lajiaan, kuten kaikilla eliöillä, sekä pitää asuinympäristö sellaisena, että tämä onnistuu, samalla sopuetua olosuhteiden muutokseen. 

   Ihminen on ihmiskunnan osanen, jolla on merkityksensä. Toisella suurempi, toisella pienempi, joillain olematon, mutta jokainen elämä, jokainen ihminen, on täällä tekemässä omaa jälkeään historiaan. Aki Kaurismäki on sanonut muistaakseni, että ihmisen on luotava oma moraalinsa, ja elettävä sitä noudattaen. Samaa mieltä, vaikka vain murto-osa, minä mukaan lukien, siihen pystyy.

  Ihmiskunnan tarkoitus on eettinen kehitys ja pyrkimys rakentaa yhteiskunta, jossa on vähemmän väkivaltaa, nälkää ja epäoikeudenmukaisuutta.  

  Lopullinen päämäärä on oppia, kerätä tietoa, kehittyä sellaiseksi, että se voi levittäytyä muualle maailmankaikkeuteen viemään tietoaan, mahdollisesti saamaan tietoa muilta älykkäiltä lajeilta.

   Päämäärä tulee mahdolliseksi jättämällä taakseen pelkän selviytymisen aika, siirtymällä onnistumisten ja kukoistuksen kauteen.

  Utopistinen näkemys, eikö? Kuitenkin Trumpit, Putinit, Netanjahut, ovat täällä vain käymässä. Aikaa on. Kunhan vain saadaan ilmastokato hallintaan, sillä matka kohti päämäärän saavuttamista on niin kesken, että se ennen planeetan elinkelvottomaksi saattamista onnistu. 

  Toisaalta ei ihmiskunta taida kaikkea elämää pystyä planeetalta tuhoamaan. Aurinkokin on vasta arvioidun elinkaarensa puolivälissä. Miljardin vuoden kuluttua saattaa uusi lajikunta päästä toteuttamaan ihmiskunnalta tekemättömäksi jääneen päämäärän. 

  Se oli meikäläisen totuus. Totuuksia on kuin muurahaisia, kuten ihmisiäkin. Ehkä minun "totuuteni" on paremminkin unelma. Mutta unelmia pitää olla. Kuten Hector laulaa: Unelmista suurin on voida rakastaa, Rakastaa - vaikka unelmaa!

  Hectorista vielä. Liput Heikin keikalle Salmelassa on hankittu. Viime kesänä jäi Pauli Hanhinemen esiintyminen siellä väliin. Force Major. Onneksi Taina ja kaverinsa edustivat meitä arvokkaasti, joten liput eivät eivät menneet hukkaan. 

  Olympialaiset jatkuvat. Neljä pronssia plakkarissa. Tänään sprinttiviestit, lisää voi tulla. Mitalien kirkastaminen olisi tärkeää. Brasilia on tällä hetkellä Suomen edellä mitalitilastossa. 

  Mihin Leijonien matka päätyy? Illalla tulee siitä tietoa. Sveitsi on paha. Peukut kohti ihmiskunnan päämäärää! 

  Loppuun kuva. Sellainen kuva viime kesältä, joka minusta onnistui ihan vaan niitä näpsiessä mainiosti: Liisa pitkän heinikon keskellä Pöytäniemessä.