MIKS' OON MÄ PURUINEN

  Aamupäivän hommat tehty. Se tarkoittaa myös, että koko päivän hommat tehty. Ainakin raskaat. Hommat. Viimeisetkin puut on pätkitty. Syksyllähän työ jäi vaiheeseen, koska Pariisin matkan jälkeen oli hieman ongelmia kunnon kanssa. Nyt kunto on niin hyvä kuin toivoa sopii. Mutta kun "mökkimetsuri" duunailee "mökkisahalla", niin tulee selväksi, että ei ainakaan "mökkisaha" ole tarkoitettu tukkipuiden sahaamiseen. Ei meinaa näet voima riittää. ""Mökkimetsurin" taidot sentään piisaavat jotenkuten runkojen pätkimiseen. 

   Olavi Virtalauloi  jo 1944 Siks' oon mä suruinen. Minun ei tarvitse kysellä Miks' oon mä puruinen?

  Tuumiskeli Peppe urakan päätyttyä.

  Tätä kirjoittelen vatsa pullollaan. Leivinuunissa kypsennettyä sianniskaa. Ja tykotarpeita. Samalla vilkaisen ulos, olen tyytyväinen päätöksestäni lopettaa ulkohommat tältä päivältä, ylistän siitä itseäni lähes yhtä ponnekkaasti kuin Orpo hallituksen toimintaa, kipaisen ottamaan kuvan. 

  Pieniä rakeita, mannaryynejä, sieltä tuli aika lailla. Tuli, vaikka kuvassa niitä ei juuri näy. 

  Juttu jatkuu. Maha on täynnä. Hilppa katselee striimausta Tallinnasta. Siellä on menossa taitoluistelutapahtuma. Virolaisia ja suomalaisia osallistujia. Iiris ja monta muuta KaTa:sta on taitojaan mittaamassa. Virossa on taso korkea. Varmasti Neuvostoliiton aikainen kulttuuri ja osaaminen lajiin näkyy yhä. Iiriksen sarja alkaa joskus kolmen jälkeen. Sitten minäkin siirryn katsomoon. 

  Mitäs muuta? Ei taida juuri olla. Paitsi että katiskan laitoin eilen veteen. Huomenna käyn sen aamulla kokemassa. Ja sitä, että Trump on sanonut Venäjän tehneen jo isoja myönnytyksiä, kun ei ole vallannut koko Ukrainaa. Ja laittanut myyntiin TRUMP 2028-lippikset. Aikoihin ollaan eletty. Paitsi katiskan kohdalla. 

  Nyt terhakoidun keittämään kahvia. Sen kanssa on Hilpan eilen loihtimaa piirakkaa. Hän sävelsi reseptin saatavilla olevien tarpeiden mukaan. Pohjaan löytyi jauhoja, munia ja sokeria, täytteeksi raparperihilloa ja vaniljavaahtoa, koristeeksi tökättäväksi After Eight-suklaata. Eipä ole Pertin nimppareita ihan kakun kanssa juhlistettu muutamaan kymmeneen vuoteen.

  Vielä ilmaantui yksi juttu. Eilen meni ensimmäinen vene ohi. Ja tahti kiihtyy. Äsken juuri usmuutti toinen. Mikkeliin päin menivät molemmat. Ja olivat minulle tuntemattomia. Vaikka ketäpä se kiinnostaa. Mutta tulkaa ite saaristoon, niin aikaisin keväällä, tai myöhään syksyllä ohi ajava vene on tapahtuma!

KAUSIVAIHTELUA

  Kesäkausi pärähti eilen käyntiin. Nyt, reilu vuorokausi sen jälkeen, kun vene laituriin kiinnittyi, alkaa asumiseen liittyvä olla tehtynä. Tehty ja kunnossa. Vesi päällä, pesukoneet testattu, lämpötila tasaantunut normaaliksi asumislämmöksi. Kaikki siis mennyt kuten toivoa saattaa. Tai ei ihan. Pieni takaisku ilmeni tänään: sähköperämoottorin akku ei suostu ottaman virtaa vastaan. No, on se jo monta vuotta palvellut. Täällä on talvehtinut kellarissa. Aina syksyisin, ennen hibernoinnin alkua, olen täyteen ladannut. Eivät ne ikuisia ole, akut. Pitää snadisti muikuilla tarjouksia, uusi jossain kohtaa hankkia. 

  Aika viileää on ilma. Luonto on selvästi jäljessä Hollolan tilanteesta. Pieniä silmuja olkaa kuitenkin jo näkyä. Valkovuokot ovat täällä vasta hiljalleen aloittelemassa kukkimistaan. Hollolassa oli aika lailla valkoisia lämpäreitä. Mutta, kyllä kesä tulee. Ennemmin tai myöhemmin. Tännekin, missä viileät vedet vielä kukoistukseen pelmahtamista hidastavat. 

  Vedenpinta on Saimaassa tosi alhaalla. Jonkin verran vielä nousee. Juhannukseen on perinteisesti noussut, mutta tänä vuonna tuskin näin käy. 

  Kaivossa on vettä mukavasti, vaikkakin normaalikevättä vähemmän. Taivaalta lisää pian tarvitaan. 

  Eilen tuli tehtyä tarpeelliset työt. Tänään jo pihalle olen ehtinyt. Koska aamulla hieman sateli, en viitsinyt ryhtyä pihoja siistimään. Tartuin moottorisahaan, pätkin Hanelin kaatamia mäntyjä.  Laituriakin hieman oioin. Lievästi olivat jäät päässeet liikuttelemaan. 

  Huomenna on, pakkasyön jälkeen, aurinkoista, vaikkakin viileää. Luultavasti jyrsimellä möyhin kasvimaan lämpenemään. Siemenperunat ja -sipulit on jo matkassa. 

 

  Sunnuntaina lähdetään käymään kotona. Yksi yö, sitten takaisin. Seuraava matka Hollolaan onkin hamassa tulevaisuudessa, jollei mitään yllätyksiä satu. Luultavasti vasta toukokuun loppupuolella käydään postit katsomassa. 

  Muisti ei ainakaan ole parantunut. Kun eilen etsin käärmekarkottimet latautumaan, niin yksi ketale oli hukassa. Kolme, jotka talvehtivat kesäkeittiössä olivat myös muistissani, mutta rannalla, saunan vieressä ollut oli hukassa. Muistin, että en sitä samaan paikkaa muitten kanssa tuonut. Venevajassa sen piti kaiken järjen mukaan olla. Mutta ei näkynyt missään. Ei, vaikka fikkarin kanssa nurkat ja seinänvieret haeskelin. Ei ollut saunakammarissa, ei puuliiterissä. Jätin asian lepäämään. Tänään päivällä, kun olin laituria ryhdistämässä, tuli Hilppa katsomaan, mitä puuhailen. Ja pyytämään syömään. Hän sanoi, että etsii minulle sen kadonneen käärmekarkottimen. Menin venevajaan katsomaan, josko Hilpan silmät olisivat meikän näkimiä paremmat. Ei löytänyt Hilppa, mutta minä löysin! Silmäni sattuivat, ihan vahingossa, seinää vasten nojaavien hetekoiden tienoille. Ja kas kummaa; siellä sänkyjen runkojen välistä pilkotti vihreää! Sinne oli karkottimen tyrkännyt. Mitään muistikuvaa ei asiasta ole. 

  Niitä hetekoita on kolme säästettynä. Eivät varavuoteina ole. Mutta hisroriallista arvoa niillä. Ja on niistä apua muuhunkin kuin nukkumiseen. Matonpesualusta on yksi toiminut. Ja toisella olen seulonut jokusia vuosia sitten Iiriksen hiekkalaatikkoon hiekkaa. Helsingin Terästeollisuushuonekalu Oy:n tuotteet ovat monikäyttöisiä. 

  Siinäpä kauden avausjuttu. Vain kuvat puuttuvat. Ei hätää. 

  Valkovuokot todisteeksi siitä, että kyllä ne maasta ponnistavat. 

  Koska oltiin saaressa pitkälle marraskuuta, niin ei kovin paljon ole pihoilla lehtiä lojumassa. Risuja ja oksia on kuitenkin tiili lennättänyt, niitä pitää joku päivä poistella. 

  Ei pukkaa lehteä koivikko. Jos olisi veneliikennettä, niin eivät nyt pääsisii salaa ohi ajamaan. Vaan ei ole. Ehkä viikonloppuna jokunen ohi usmuuttaa. 

PÄÄSEEKÖ PÄÄSIÄISEN JÄLKEEN PÄRÄYTTÄMÄÄN

  Pääsiäinen valkeni hippusen viilentyneessä säässä. Hyvää pääsiäistä, ilmoista piittaamatta. Tiedän, että on pääsiäinen, sillä noidat kokoontuvat Kyöpelinvuorelle. 

  Aamulenkin jälkeen oli Liisa herännyt. Kävi ilmi, että pääsiäispupu oli käynyt yöllä piilottamassa pari suklaamunaa. Se oli ystävällisesti jättänyt myös kartan kätköistä. Liisa tomerasti etsimään. 

  Alkoihan niitä löytyä.

  Tällainen epeli oli munat piilottanut. Kummasti ne pääsevät lukittujen ovienkin taakse. Onneksi pääsevät. Lasten ja suklaatehtailijoiden onneksi. 

  Iiris ei kätköille päässyt, sillä hän on vielä huomiseen Pajulahdessa leirillä. Anna oli kuitenkin jemmannut Iiriksen reppuun jokusen pääsiäismunan, joten ilman ei jää hänkään. 

   Päällimmäisenä pääsiäisajatuksena on, pääseekö pääsiäisen jälkeen päästelemään vettä pitkin saareen? Harviolta ja Sappulanselältä, samoin Lepänselältä, ovat jäät lähteneet. Mutta kuinka on Kiukuanselällä tilanne? Soitin Hanelille. Hän käy tänään ajelemassa veneellä, tutkii tilannetta. Nuottamiehiäkin kuulemma kiinnostaa. Uskon kyllä vakaasti, että tiistaina, jäätä särkien, meno onnistuu. Huomenna vielä asiaa varmennan.

  Kesäsesongin alku on siis ovella. Joka tapauksessa ensiviikolla se tapahtuu. Matalalla kuuluu vesi Saimaassa olevan. Toki vielä nousee, mutta sateita saisi tulla. Mutta eivät vuodet ole veljiä keskenään. Olkoot matalan veden kesä, jos on ollakseen. Kunhan kaivossa vesi riittäisi. Yleensä on riittänyt. Jokusen kerran syksyllä on kuitenkin alkanut pumppu tyhjää horia. Ja kerran kesälläkin. Kyllä saaressa toimeen tullaan, vaikka pohjavesi pettää. Hankalampaa se toki. Helppoon tottumaan päässeille. 

  Tänään piti sataa, koko päivän.  Ei ole vielä pisaraakaan tullut. Taidetaan päästä Liisan kanssa ulos. Muuten päivä kuluu pääsiäisaterian ja muitten asiaan kuuluvien liitännäisien parissa. Huomenna onkin sitten iltapäivästä alkaen muuttovalmistelujen aika.

VAALIT, LAKOT, MUUTTO

  Vaalit on vaalittu, valtuustot valittu. "Vilunkipeliä", kommentoi Purra. Huonon häviän tunnistaa siitä, että aina takaisku on jonkun muun syy. 

  Mikä nyt muuttuu? Tuskin juuri mikään. Ainakaan heti. Mutta hallituksella  on edessään hankalat ajat. Suunnanmuutosta taitaa olla turhaa odotella. 

  Näistä asioista ei ollut kyse Pikku Vesijärven jäällä 14. huhtikuuta 2016. Jotain vakavaa oli kuitenkin meneillään, sillä naurulokkeja ei naurata. 

  Poliisit ja vanginvartijat menivät lakkoon. Vangit ovat olleet myös joskus lakossa. Ainakin maailmalla. Mutta ovatko rosvot? Olleet lakossa? Tuskin pikku- ja taparikolliset lakkoon ikinä menevät. Eivät näet ole järjestäytyneitä. Mutta jos poliisi tiukentaa järjestyneeseen rikollisuuteen suhtautumistaan radikaalisti, niin luulisi lakon tulevan harkittavaksi. Poliisihan teollaan vaikeuttaa rikollisten ansaitsemismahdollisuuksia. Isojenkin mielenilmauksien luulisi olevan mahdollisia. Mutta ei. Järjestäytyneen rikollisuuden harrastajat eivät taida olla kovin työväenhenkisiä. Omista eduistaan kiinni pitäviä kyllä, mutta kostit ovat toiset. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin rikollisjärjestöt saattavat olla luonteeltaan hieman erilaisia kuin ammattiliitot.

  Pääsiäinen lähestyy. Ja samalla pääsisäisenjälkeinen aika. Siihen ollaan varauduttu. Pihoja hieman aamulla siistittiin. Maalasin jopa ulkolampun jalan takapihalla. Päivällä ajellaan Lahteen. Pesen Kiiskinmäen Nesteen hallissa auton, sitten varmaan kävellään lenkki satamassa. Huomenna siivotaan parveke. 

  Perhe Tiilikainen tulee perjantaina. Täältä he sukkuloivat Lahteen, ja Mikkelissäkin käväisevät. Iiris on la-su leirillä Pajulahdessa, yöpyy siellä. Ehtivät toki myös Hollolassa aikaa viettää, kun pääsiäinen kestää maanantaihin saakka. 

  Tiistaina on sitten muuton ensimmäinen vaihe edessä. Saari kutsuu. Jos ei seireenien laululla, niin mustarastaiden soinnukkaalla liverryksellä ja kuikan huudolla. 

  Järkeä vailla olevat kirjoitukset saavat siis jakoa Saimaan syleilyssä. Ehkä yksi päivitys vielä maalikylistä ennen muuttoa ilmestyy. 

TAITAA ODOTUS LYHETÄ

  Kevät pakittelee. Ensiviikolla lämpenee taas. Se, toivottavasti, tietää sitä, että pääsiäisen jälkeen, heti tiistaina, päästään saareen. Näin uskon, sillä Päijänteestä on jo jäät lähteneet, ainakin suurelta osin. 

  Vielä pari viikkoa sitten oli ajatuksena, että vapuksi, tai heti sen jälkeen, Saarelaan mentäisiin. Tilanne on kuitenkin muuttunut, joten 22. huhtikuuta Peppe posottelee Piskolasta Avokkaaseen veneellä. Eikä tarvitse luultavasti puikkojäissä sohlata. Jos tämä toteutuu, niin se on aikaisin päivämäärä, kun ollaan saareen veneellä päästy. Ainakin viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. 2015 sinne mentiin viikonlopuksi pe. 23. huhtikuuta. Se on varhaisin varmennettu ajankohta. Ennätys on tulossa. 

  Nyt on jo muutaman päivän poltellut. Hiljalleen ollaan alettu keräilemään pakollisia tavaroita matkaan, ainakin listaa niistä. 

  Muutama päivä ollaan, sitten pitää tulla käymään kotona. Yhdeksi yöksi vain, vapuksi takaisin. Samalla roudataan lisää kamaa kesäkautta varten. 

  Huomenna hankitaan siemenperunat ja -sipulit. Muutakin on listalla. Puolen vuoden jakso tarvitsee omat järjestelynsä. Tosin lähes kaiken voi sitten Mikkelistä ja Anttolasta sopivasti hankkia. Joitain asioita täytyy kuitenkin jo heti alkuun olla mukana. Niitä tässä nyt keräillään. 

  Kirjastossa oli muutama varaus odottamassa. Jäädytin ne kuudeksi kuukaudeksi. Samoin teki Hilppa. Mikkelin kirjastosta voi niitäkin teoksia etsiä, tarvittaessa varata. Kahden kirjaston taktiikalla mennään. 

  Perhe Tiilikainen tulee lauantaina meille yöksi. Ja pääsiäiseksi myös. Iiriksellä on silloin kahtena päivänä leiriä Pajulahdessa. Mukavaa heidän kanssaan aikaa viettää, sillä seuraava tapaaminen saattaa olla vasta juhannuksena. Ehkä aiemminkin, jos joksikin viikonlopuksi saareen tulevat. 

  Kovasti on hommaa saaressa odottamassa. Hyvä niin. Intoa ja tarmoakin kun tuntuu olevan. Pihojen siistimiset, maan kääntämiset, puun pilkkomiset, potun istutukset, niistä se kausi käyntiin lähtee. 

  Huomenna on renkaanvaihto. Nasakkaan aikaan se sattuu; to-pe-yönä satelee kai lunta ihan kunnolla. Ei huolta, olkoot auto katoksessa. Lauantaina on jo lumi taas poissa. Luulen. 

   Aamuisin kävellessä tulee tuumittua vaikka mitä. Harvemmin kuitenkaan sitä.  Aamuna muutamana tuli mieleen, että miksihän suurella joukolla ihmisiä, mukana paljon valtaapitäviä, on käsitys. että sellainen, mikä ei sovi itselle, puolueelle, lähipiirille, ei istu uskonnolliseen vakaumukseen, etc., on väärin, tuomittavaa, syntiä. Toisella tavalla ajattelevien, käyttäytyvien tai uskovien oikeutus elää omien ajatustensa ja tapojensa kanssa kyseenalaistetaan. Kuitenkin tämä maailma on täynnä laisiaan ihmisiä, ja heistä jokainen on ihmisarvonsa ansainnut. Ja vaikka oikeasti väärin ja pahaa jotkut tekevät, niin oikeus heilläkin on elää. Ihmisoikeus on ohittamaton, jokaiselle kuuluva. Yhtä taatusti kuin Trumpin tullit. Paitsi pingviineille. Niille kuuluvat ihan muuta jutut. Paitsi Trumpin mielestä. 

  Äsken pyysin tekoälyä luomaan kuvan yli seitenkymppisestä hipistä kynä kädessä. Ihan vaan nähdäkseni, muistuttaako luomus minua. No ei. Mutta pirun tekis teki Harrisonin Georgen!   

YHTEISKUNNALLISET NORMIT JA PORI JAZZ

  Pohdiskelin taannoin yhteiskunnallisten normien muutosta ja niiden nopeutta. Lähinnä Euroopassa, ja ns. länsivaltioissa, sillä Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka ovat sen verran vieraita, että niitten kohdalla tohdi ottaa kantaa. 

  Syy pohdintaani lankeaa YLE Areenalle. Ollaan sieltä katseltu La Promesaa, joka sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle, sekä myös viimeaikoina Susipalatsia, 1530-luvun Englannista ja Thomas Cromwellista ja kuningas Henrik VIII:sta kertovaa sarjaa.

   La Promesasta tekee mieli sanoa, että jos ette ole aloittaneet, niin miettikää visusti, otatteko riskin. 1. kausi, 122 osaa. 2. kausi, 119 osaa. 3. kausi, julkaistu 179 osaa, kaikkiaan muistaakseni 250. Jos ei ratkaisu synny ensi kesänä, 4. kausi tulee vielä, niin nostan kädet pystyyn.

  Susipalatsi puolestaan on mainiota historiallista viihdettä. Tai viihde ei ehkä ole ihan oikea sana sarjaa kuvaamaan. Mutta hyvin tehty, hienosti näyteltyä, historiaan nojautuva juttu se on. Ahdistavakin, välillä. Toinen kausi alkaa olla meillä lopuillaan. 

  Taisin harhautua sivupoluille. Piti sanoa, että pohdin yhteiskunnallisten normien muutosten nopeutta. Tuli siihen johtopäätökseen, että ne ovat muuttuneet Susipalatsin ajoista La Promesan tapahtumiin, eli liki neljäänsataan vuoteen vähemmän kuin La Promesan tapahtumista sadassa vuodessa nykyaikaan. Ja muutokset ovat olleet lähes kaikessa positiivisia. 

  Eli normit muuttuivat kiihtyvällä vauhdilla. Niin tekninen kuin sosiaalinenkin kehitys paransi vauhtiaan ajan kuluessa. 

  Nyt ollaan vedenjakajalla. Vauhti monessa suhteessa on alkanut hidastua, jopa kääntyä miinusmerkkiseksi. Jos se seuraavien vuosikymmenten aikana vain kiihtyy, palataan menneisyyteen, viime vuosisata kohta tavoittaen, inkvisition aikaa kohti porhaltaen, niin ei käy tulevia sukupolvia kateeksi. 

  No, nämä olivat turhan kärjistäviä pohdintoja. Mutta kun sellaiset veijarit kuin Putin ja Trump, joka pääsi taas valtaan, vaikka korvassa ei näy merkkiäkään laukauksesta, kaikki on mahdollista. Paitsi että ihmisistä se on kiinni. Venäjällä Putinin syrjäyttäminen saattaa tosin olla hankalaa, mutta Jenkeissä saattaa kansa nousta barrikaadeille. 

  Sitten kiihtyvällä vauhdilla kasvavaan kulttuurielämäämme. Tänään hankittiin liput Pori Jazziin. Päätettiin, että nyt on aika palata Kirjurinluodolle. Jazzissa ollaan käyty neljä kertaa.

   Ensimmäinen oli 2013. Torstailippu. Eric Burdon&The Animalsia lähinnä haluttiin nähdä. Vaikka vanhoja Animalseja ei joukossa ollut kuin Eric. 

  Seuraavana kesänä oltiin paikalla taas. Torstaina, 17. heinäkuuta.. Silloin syynä Bob Dylan. Samana päivänä esiintyivät myös Suzanne Vega sekä Dumari ja Spuget & Blosarit.

  Pari vuotta väliä. Paikalla taas 2017. Torstaina, 13. heinäkuuta. Nyt pääsyynä Wilco. Päiväämme viihdyttivät myös Dumari, Canned Heat sekä Brian Wilson.

  2018 edellisen kerran Poriin suunnattiin. 19. heinäkuuta, torstaina. Nick Cave & The Bad Seeds oli tähtäimessä. Mavis Staples vakuutti myös. 

  

  Paljon muitakin esiintyjiä luettelemieni lisäksi nähtiin. Ensi kesänä ollaan Porissa kaksi päivää, pe. 18.7. ja la 19.7. Perjantaina lavalle astuvat mm. Ultra Bra, Arppa & Summer Sextet ja J. Karjalainen. Launtain anti on Sting.

  Airbnb:n kautta saatiin majoitus. Ihan kaupungista, läheltä Kirjurinluotoa. Parkkipaikkakin kuuluu olevan. Nyt vain ilmojen haltijoille suitsukkeita polttelemaan. Ollaan kerran nimittäin sateessa ja tuulessa yömyöhään paikalla oltu. Ei siinä meinannut edes musiikki lämmittää. Toki siitä opittiin. Nyt tulee olemaan varustus repussa asianmukainen. 

  Koska kuva kuuluu asiaan, laitan Nick Caven Huonoine Siemenineen v. 2018. Oli muuten kova setti!

  Laitan vielä bonuksena Burdonin Erkin vuodelta 2013.