Lopultakin alkaa Hilpan sitkeääkin sitkeämpi yskä olla voitettu. Hän sai viime viikolla sellaisen lääkkeen, että melkein heti väheni louskutus satunnaiseksi köhähtelyksi. Nyt voidaan palata hissukseen normaaliin rytmiin.
Lenkillä ollaan päivisin käyty jo useana päivänä. Tänään oltiin liukulumikenkien kanssa Messilässä. Yli kaksi kuukautta ehti kulua edellisestä reissusta. Golfkentällä on sentään vielä lunta, vaikka metsässä kivet paistavat, puitten alustat ovat lumettomia. Hankikannon päällä on pari senttiä lunta; kevyt keli painella, voisi vaikka murtsikoilla sivakoida.
Myös kulttuurilliset tapahtumat pääsevät mukaan suunnitelmiin. Muutama juttu ollaankin jo lukittu.
-keskiviikkona mennään elokuviin, aloitetaan leffalla Ei koskaan yksin
-perjantaina on vuorossa Lahden kaupunginteatterin The Black Rider (Tom Waitsin rock-ooppera) päivänäytöksenä ja ystävänpäivätarjouksena (kaksi yhden hinnalla)
-Miljoonasateen konserttiin Espoon Kulttuurikeskuksen Luohisalissa mennään 29. maaliskuuta, liput hankittuna
Olisin ostanut myös liput J. Karjalaisen levynjulkaisukeikalle, mutta olin myöhässä, ei enää ollut saatavilla. Miljoonasateen keikallekin oli eilen jäljellä enää muutama paikka parvella. Pitää seurata tarjontaa, olla ajan hermolla, jos haluaa mieleisiä artisteja mennä katsomaan.
Elokuvissa käydään tästedes varmaan viikoittain jonkin aikaa. Jo aiemmin kaavailujen leffojen lisäksi on tullut ainakin A Complete Unknown, (New Yorkin vaikutusvaltaiseen musiikkiskeneen 60-luvun alussa sijoittuva A COMPLETE UNKNOWN seuraa 19-vuotiaan minnesotalaisen muusikon Bob Dylanin (Timothée Chalamet) rakettimaista nousua folklaulajasta isoihin konserttisaleihin ja listojen kärkeen – hänen laulujensa ja mystiikkansa muodostuttua maailmanlaajuiseksi ilmiöksi – ja huipentuu hänen käänteentekevään esiintymiseensä vuoden 1965 Newportin folkfestivaaleilla rokkibändin ja sähköisten instrumenttien säestyksellä).
Kirjoja ollaan luettu ahkerasti. Kesäkauden (siis toukokuun alusta lokakuun loppuun) jää lukeminen, ainakin minulta, vähiin. Hilppa kyllä saaressakin kirjojen kanssa aika paljon istuu. Nyt, talvikaudella, ehtii purkaa kesäkauden aikana suosikkilistaan kertynyttä jonoa. Kiitos toimivan kirjastolaitoksen.
Polte Luonterin vesistön laitamille alkaa varmaan myös lisääntyä. Jääkelit tällä hetkellä kuulostavat sellaisilta, että hyvin pääsee saareen. Lunta ei jäällä ole juurikaan. Mikä on tilanne kuukauden kuluttua? Sen tietää kuukauden kuluttua. Parempi, kun ei ala profetoimaan.
Vastaan tuli äskettäin Mahatma Gandhin lausahdus, joka oli jäänyt aiemmin noteeraamatta. Siinä on asiaa ja ajattelemisen aihetta kylliksi koko vellovalle maailmalle.
Silmä silmästä, ja kohta koko maailma on sokea.
Mitäpä tässä enää muuta. Paitsi jokunen kuva teemana Peppe vesillä. Miksikö? No siksi, että se ole lainkaan johdonmukaista.
Merellä jossain Ahvenanmaalla jotain 1985.
Päijänteellä 1985.
Pari seuraavaa merellä Kotkan edustalla, ehkä 1986.
Saimaalla 1980-luvun loppupuolella.
Aittalahdenselällä 1967.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti