KOHTI HEINÄKUUTA

  Kesäkuu kulkee kohti loppuaan. Helle on päällä, ainakin vielä pari päivää. Iiris on Joensuussa leirillä, Anna ja Liisa ovat olleet pari päivää Mikkelissä Emman luona, tulevat illalla taas saareen. 

  Anna lähtee lauantaina Joensuuhun Iiriksen toisen harjoitusleirin ajaksi. Jonilla alkaa loma, hän tulee junalla Mikkeliin. 

  Me käytiin Hollolassa. Tiistaina iltapäivällä sinne ajeltiin, eilen palattiin. Sen matkan aikana ehti tapahtua paljon. Puhelimen ja netin avulla asiat nykyään etenevät. Tapahtuneet asiat kulminoituvat lauantaina.

  Kun on tapahtuakseen, tapahtuu. Me ollaan joskus melko nopeita päätöksissämme. En nyt ala tarkemmin juttua selvittämään. Mutta vaihtoon se liittyy. Ei vaatteitten-, ei rahan-, ei  edes sanan-, väestön-, eikä hallituksen vaihtoon. Vaikka tärkeitä ja ajankohtaisia nekin ovat. Paitsi rahanvaihto. Vaikka syksyllä Pariisiin on aikomus mennä, ei ole tarkoitus Ranskan euroja haalia. Väestönvaihtokaan ei ole ajankohtainen, paitsi poliittisessa retoriikassa. Siispä ainoa oleellinen vaihto on aiheen vaihto. 

  Alkusarja on futiksessa pelattu. Yllätyksiä mahtui mukaan. Ainakin Georgian pääsy pudotuspeleihin ja Kroatian tippuminen. 

  Nyt, kun puolivälieräparit ovat tiedossa, uskaltaudun tekemään ennusteen. Peli peliltä jatkoa aprikoin, ja niinhän siinä kävi, että loppuottelu on Saksa-Englanti, pronssipelissä Hollanti ja Ranska. Saksa voittaa mestaruuden, vaikka Englantia toivon. Ranska pokkaa pronssit. 

  Saattaa olla, että pieleen meni. Saattaa olla, että ei edes teoriassa ole mahdollista. Ei, vaikka olen kaavion mukaan miestäni arvailuissa edennyt. Koska kyseessä olen minä, niin takuu on loppunut ennen kuin se edes astui voimaan. 

  Helteet loppuvat, tulee ukkosta ja sateita, näin ennustavat ne, jotka sitä työkseen tekevät. Ihan kesäisiä lämpötiloja on kuitenkin edessä. 

  Hilppa sanoi jostain lukeneensa, että Etelä-Savossa on jo kerätty mustikoita. Liekö kaupan pakastealtaasta? Vai onko lähdettävä tiissimään? Enpä lähde. Enkä sieniä. Siis tiissimään. Vaan lähden puutarhakeinuun makaamaan. Jos tulee hiki, palaan ilpin kurissa pitämään pirttiin. 

  Lauantaina sitten lähdetään Mikkeliin kulminoitumaan. Napataan samalla Joni mukaan. Mennäänkö eri autolla kuin tullaan? Siinäpä kysymys. 

  Liisalla toivottavasti on vielä jäljellä päiviä rantahotellin puitteissa. Rantahotelli kun on perinteisesti sateisella ja viileällä kelillä kelillä suljettuna. 

JUHANNUSTA

  Juhannuspäivä, ilmassa ei moittimista. Ei ollut aatonkaan kelissä. Tuulista päivällä, mutta rauhoittui maltilliseksi iltaa kohti. Siis kokon polttoon sopivaksi. Ja kokolle mentiin. Aika monella kokolla on tullut Piskolan saunarannassa käytyä. Suunnilleen vakioporukka on paikalla ollut. Eilen oli uusia katsojia, joten yleisöennätys tuli kirkkaasti rikottua, vaikka yksi yleensä paikalla ollut taho puuttuikin. 

  Harvoin on kanttarellejä juhannuksena päässyt syömään. Tarkoitan uutta satoa. Mutta nyt päästään. Kävin eilen tuosta niemestä hieman hakemassa. Pieniä, mutta otin ennen kuin kuivuvat. Ei ollut taannoinen hellekausi ja sateettomuus rihmastoa tuhonnut. Tämä ei toki kerro mitään kesän tulevasta sienisadosta. Kelit määräävät kuinka käy.

  Tänään savustelin eilen muikkumiehiltä hakemani kalat.

  Kesän ensimmäiset haikumuikut.

  Nyt istun puutarhakeinussa ja kirjoitan. Radiosta tulee juhannukseen sopivaa haitarimusiikkia. Sehän on mielimusiikkia. Tiedän sen siksi, että kun oltiin Ruikun kanssa joskus yli 50 vuotta sitten Saksassa duunissa, ja istuttiin kerran eräässä diskossa, niin jotkut jäbät tulivat juttelemaan, kysyivät sitten, että mikä mielimusiikkiamme, ja minä vastasin " accordion jazz". Eivät jääneet kommentoimaan. Mutta mitäs siitä. Ei tullut turpaankaan. 

  Kun nostan katseeni läppäristä, on maiseman tällainen. 

  Taas on tultu siihen pisteeseen, että päivä alkaa lyhetä. Vastapainoksi yöt pitenevät. Jotkut surevat, toiset tykkäävät. Menninkäisen sanoilla: miksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen yötä rakastaa.

  Iltapäivällä ajellaan Otavaan Amyn luo perinteiseen juhannustapaamiseen. Perhe Tiilikainen ilmestyy sinne myös. He olivat aaton Arkiomaajärvellä. Anna ja tytöt tulevat sitten saareen, Jonilla on vielä viikko duunia. 

  Iiris ei kauan ehdi Saimaassa pulikoida; maanantaina alkaa kahden viikon leiri Joensuussa. Hellettä on luvassa, joten pulikoiminenkin olisi ollut mukavaa, mutta taitaa luistelu ja uuden ohjelman harjoittelu vetää korsista pisimmän. Toisaalta, samaa Saimaata yltää Joensuuhun saakka, joten ehkä pulikoimiseenkin löytyy leiriläisillä aikaa. 

  Kohta täytyy purasta. Kevyesti, että jää tilaa Otavan herkkuja pursuavan pöydän antimille. Jos kuitenkin savumuikkuja, ohrarieskaa, kantarellejä, sekä viimeisitä suolasienistä tehtyä sienisalaattia maistelisi. 

  

  Sitten pienet perräiset. Ennen yhtä uimaan, sitten kohti Otavaa. 

LAUANTAI LYHYESTI

  Kun aamulla jalkapallon aiheuttamat uniset silmät oli saatu sirkeiksi ja aurinko alkoi lämmittää, aukesi rantahotelli.

  Kajakki pääsi vesille, pienemmistä kelluvista puhumattakaan.

  Uintia ja sukellustakin harrastettiin, päälle vilusta vapistiin.

  Vedenalaista maailmaa myös hieman tiirailtiin.

  Iltapäivällä vähän venepilkkiä kokeiltiin. 

Menestyksestä on parempi vaieta, tuumivat kippari ja perämies.

  Vielä kylille ajella päätettiin. Jäätelöä ja pitsaa vailla oltiin. 

  Saunassa käytiin, pitsaa syötiin, jalkapalloa katsottiin, jäätelöä ja mansikoita maisteltiin. Kroatian tappiota valiteltiin, paitsi Iiris.

  Nyt Liisa koisii jo, Iiris aikoo iltapelin katsoa. Minä katson, jaksanko katsoa. Katsotaan, luulen. Ainakin 1. puoliaika.

  Tässä tämä, vähän sanoja, paljon kuvia.

VAALEILLA VALITAAN, KISOISSA KISATAAN, SATEELLA SATAA

  Vaalit on käyty, edustajat valittu. Media pursuaa tietoa, analyysia, spekulaatiota, asiantuntijaa, Suomesta ja Euroopasta. Minä en ole mitään niistä. Paitsi Suomesta. Siis en lähde jakamaan tietoa, analyysia, enkä asiantuntiuutta. Sen vaan sanon, että Suomessa nähtiin kaksi isoa yllätystä, jotka molemmat olivat kyllä mieleisiä. 

  Yleisurheilun em-kisa on puolivälissä. Todella isolla joukkueella mukana ollaan. Suomelle povaillaan (Suomessa) muutamaa mitalia. Tänään olisi syytä niitä ilmaantua. Muuten käy kuin Persuille vaaleissa. 

  Kisoja olen seurannut vaihtelevan epäsäännöllisesti. Tänään taidan katsella iltaa pitkälle. Jos ei rupea silmä lupattamaan. 

  Ehkä isoimmat havainnot kisoista ovat Italian huikea menestys ja järjestelyjen silmiinpistävä ontuminen. Ei tosin meikää haittaa. Urheilijoita enemmän, kun joutuvat välillä lähtöviivan takana odottelemaan. 

  Perjantaina alkaa sitten futis. Yhdellä ottelulla. Sitten kolmen matsin päivätahdilla mennään liki kaksi viikkoa. Välierävaiheessa tahti hieman hidastuu, välipäiviäkin tulee.  Kuukauden kestää rupeama. En varmasti jokaista ottelua tule livenä katsomaan, aika monta kuitenkin. Varsinkin lohkovaiheen jälkeen. 

  Jalkapallon, kuten eu-vaalienkin kohdalla, en ryhdy voittajaa, menestyjiä, veikkailemaan. Olen itse asiassa melko pihalla asiasta. Niin vähän tulee lajia nykyisin seurattua. Omat suosikkini minulla tietysti on. Taidan kuitenkin ilmaista ne vasta kisojen jälkeen. Mitäs se Konsta Pylkkänen sanoikaan viisauden lajeista?

  Eilen tuli vettä mukavasti. Tänään aamusta lisää. Nyt näyttää hieman kirkastuvan. Lisää vettä on kuitenkin povattu tuleville päiville. Lämpötilat hilautuvat viikonlopuksi ja ensi viikoksi taas kesäisempiin lukemiin, mikäli velhoihin on uskomista. Hyvältä siis näyttää. Puutarha kukoistaa, viljelmät kasvavat. Pottua taidetaan saada heti heinäkuun alusta omasta maasta. Siispä antaa tämän päivän mennä tänällään. Aamulla ajattelin jotain puuhailla, mutta sateen vuoksi ei ulos ollut hinkua, ja kun kävin venevajassa arssinoimassa, niin en mitään mielekästä tekemistä keksinyt. 

  Kuvan harhaanjohtavasti kaaokselta näyttävä tilannekin on hallinnassa, sillä tärkeintä, että tiedän, missä mikäkin on. Ihan saletisti tiedän, vaikka en yhtä saletisti aina muista, Ei siis syytä järjestelyyn. Järjestelyllä sitä paitsi saattaa olla tuhoisa vaikutus homman toimiseen; tietyn jutun löytyminen vaikeutuu, sillä vanhat asiat ovat tätä nykyä paremmin mielessä kuin uudet. 

  Taidan pyörtää äskeisen lausumani. Sen verran tuntuu keli muuttuneen (arskakin pilkistelee), että lähden pihalle. Aina sieltä jotakin puuhaa löytyy. 

TÄYDENNYSPÄIVÄ

  Torstaiksi jo vuosia sitten sementoitunut täydennysmatka lisäkkeineen Mikkeliin on taas takana. Tällä kertaa reitti oli seuraava: Anttolassa muovit kierrätykseen, Metsä-Sairilaan yksi risa sähkölaite ja vanha maalinjämä, bensis, Stellan parkki, mistä sukkulointi torikahvilaan, kirjastoon ja S-Marketiin, Tokmanni, Jysk, Lidl, Anttolan Sale. Nyt taas pärjäillään viikko. Jos ei toisin käy. Ainakin ruoka riittää. 

  Tänään on ollut hieman viileämpää. Huomenna yhä raikastuu. Ilpin viilennystoiminnon saa pian lopettaa. 

  Järvivesi on lämmintä. Liiankin, mutta kohta sekin vähän viilenee. Äsken kävin uimassa, kaupungin pölyt pois huuhtelemassa. Piristi se, koska arska tiiraili vain snadisti pilven reunan takaa, ja lounaistuuli puhalteli suoraan laiturille. 

  Kun kaupungissa käy, niin muut hommat jäävät siltä päivältä vähiin. Ei tosin ole mitään päälle painamassa. Nyt on siis aika, ja aikaa, kirjoittaa.

 

  Reilu kuukausi ollaan jo saaressa aikaa vietetty. Kun kaikki istutukset ja muut pihahommat on tehty, on aika suunnata katseensa muihin hommiin. Eikä pelkästä katseen luomisesta tietysti paljon hyötyä ole. Huomenna on hyvä keli ryhtyä vaikka puunkaatoon. Jos tuota nuorta koivikkoa harventaisi. Antaisi kuivahtaa rasissa. Kun perhe Tiilikainen tulee heinäkuussa, niin pätkisi. Siinäpä konditionaalia kerrakseen. Lopetan sen käytön ja lisään, että Joni on vankka kaveri kanssani halkoja rantteelle kärräämään. 

  

  Huomisesta alkaen tulee urheilua. Yleisurheilun eeämmät, heti perään futiksen eeämmät. Sitten vajaan kuukauden huili, ja Pariisin Olympialaiset. Kun ne loppuvat onki sieni- ja marja-aika esillä. Jos on. Toivottavasti alkaisi sadella riittävästi. 

  Tuo urheilutarjonta ei minua toki sohvaan liimaa. Varmaan muutamia lähetyksiä yleisurheilusta katson. Jalkapalloa paljon. Olympialaisia taas valikoiden.  

  EU-vaali ratkeaa sunnuntaina. Äänihän tuli annettua jo viikko sitten. Saa nähdä, mihin suuntaa Eurooppa kääntyy, vai kääntyykö lainkaan. Kun ei Orpo sentään Brysselissä ole laivaa kääntämässä. Aika synkkiä visioita on mediassa esitetty. Kyllä me elämme paskamaisia aikoja. Ihan kun ei Putinin aloittama sota, ja Israelin käsittämätön kostonnälkä olisi riittäneet. Jos äärioikeisto voittaa ja jotkut aiemmin maltillisemmat ryhtyvät heidän kanssaan kuhertelemaan, saadaan pian jättää hyvästit ihmisarvolle, ja totutella siihen, että jokaisen on pärjättävä yksin. On pärjättävä lähtökohdista, kohtaloista, kolhuista ja itsestään riippumattomista takaiskuista huolimatta. Mitäs muista, kunhan ne jotka ovat niskan päällä pärjäävät. 

  En nyt muuta keksinyt. Paitsi, että talvikkiketo saa kuitenkin mielen iloiseksi. 

VIIKON LUONTOJUTUT

   Viikko on loppumassa, joten on aika valita Viikon luontojutut. Mä mistä alkaisin? No otetaan ensin vaikkapa Viikon lintu, käpytikka. Sitä räksät, muutkin linnut, jahtaavat, pesärosvo kun on, pitkin ympäristöä. Tällä kertaa se parkkeerasi saunan räystäslautaan roikkumaan ja vetämään henkeä.

  Seuraavaksi Viikon kasvi. Sananjalka on viikossa kehittynyt maasta pilkistävästä varresta koko komeuteensa. Lempikasvejani, vaikka ei kukillaan komeile.

  Vuorossa Viikon hybridi, pyjamaluteet  vuohenputkella. Pyjamaludetta vastaan ei ole minulla mitään, mutta vuohenputkea on vaikea nujertaa. 

  Viikon ääni on käärmeenkarkoittaja. Valitettavasti ilman ääntä, sillä en taida saada blogiini sitä liitettyä. Mutta se on noin minuutin välein toistuva muutaman sekunnin ujellus, äänialaltaan ehkä mezzosopraano. Samalla maahan upotettu varsi värähtelee. Meillä oli ensin yksi, nyt kolme; talon kummallakin pihanpuoleisella nurkalla ja yksi saunalla. Rantakäärmeistä ollaan yhä havaintoja tehty, mutta yhtään kyytä en ole tänä kesänä bongannut. 

  Sitten Viikon pölyttäjä. Mänty saa aikaan keltaisia lauttoja aj jatkuvasti pyyhkimisen tarpeessa olevia ulkokalusteita. Onneksi ei meille allergiaa.

  Viikon ipotus saa sijansa. Itikoita on ilmaantunut vaivaksi asti. Varsinkin aamuisi ja iltaisin niitä saa huiskia olan takaa. Vatsapuoleltakin, jos kuljeksii paidatonna. 

  Viimeisenä, eikä vähääkään vähäisenä: Viikon herkku. Raparperipiirakka ja raparperikiisseli eivät ole meitä turruttaneet, joten Hilppa loihti raparperikiepautuskakun. Lopputulos juuri kiepautettuna. 

  Siinä teille viikoksi sulattelemista. Ensiviikolla uudet. Tai sitten ei.

  Eilisiltana satoi neljä milliä. T'ännään on ennusteissa joku milli lisää. Jos...? Sillä sateilla on taas tapana kiertää tämä tienoo. Jään odottelemaan.