Olen ajellut talvet kitkarenkailla varmaan 20 vuotta. Tai no, autolla tietysti. Ajellut. Mutta kitkat alla. Ilman isompia ongelmia. Minkä nyt pari kertaa talvella ollaan ojaan sivutiellä Anttolassa liu'uttu. Ilman kolhuja, ilman kuhmuja, ilman taloudellisia vaikutuksia. Mutta viime viikolla tuli yhteistyölle loppu. Lienee ikä ja teiden huonompi kunnossapito vaikuttanut asiaan. Ja ajatus siitä, että turvallisuus on tärkeintä. Ja sekin asiaan vaikutti, että renkaat olisi kuitenkin pitänyt uusia viimeistää ensi syksynä.
Itse asiassa jo muutaman vuoden on mielessä muhinut, että seuraavat talvirenkaat ovat nastat.
Kuitenkin asiat ovat menneet niin, että edellisessä autossa olivat kitkat vielä melko uudet, ja kun toissa kesänä vaihdetiin autoa, niin mukana tulivat kitkat.
Renkaat ovat kausisäilytyksessä Vianorilla, ja siellä tarkastetaan kiekot aina säilytyskauden aikana. Raportti talvirenkaista tuli kesällä. Siinä todettiin, että vielä toimivat, yksi kuitenkin juuri suositellun rajoissa. Päätin silloin, että yhden talven ajan niillä. Viime aikoina on kuitenkin ollut välillä aivan sairaan liukasta. Varsinkin liikenneympyrät, joita on nykyään melko tiheässä, sekä risteysalueet ovat hioutuneet petollisiksi. Samoin lumettomiksi kuluneet asfalttiteiden rengasurat ovat aina ilman hiukankin lauhtuessa kuin jääkalvon peittämät. Puhumattakaan kotikadun liittymää Ala-Okeroistentiehen. Katu nousee jyrkästi, ja kun tielle tullaan, on molemmin puolin meluaita, eli ei näkyvyyttä. Kevyenliikenteenväylä kulkee ison tien laitaa, joten on pakko pysähtyä katsomaan, ettei pyöräilijä tai aamulenkkiä juokseva tupsahda konepellille. Koska risteystä ei juuri hiekoiteta, niin kitkoilla on välillä hankaluuksia päästä, varsinkin aamuisin ja iltapäivisin, liikenteen sekaan.
Päätös syntyi lopulta nopeasti. Kuten minulle, meille, melko usein käy. Siispä sujautin viime keskiviikkona Vianorille. Kaupat tehtiin. Koska valitsemiani renkaita ei Lahden toimipisteestä löytynyt, niin torstain iltapäivälle olisin saanut allelaiton. Olympialaiset olivat täydessä vauhdissa, varasinkin ajan perjantaiaamuksi.
Homma sujui sovitusti. Vajaa tunti odottelua, pitkästä aikaa nastoja kokeilemaan. Pientä ääntähän ne lumettomalla asfaltilla pitävät. Mutta vastapainoksi ei tarvitse ajoreittiä suunnitella. Ei haittaa, vaikka isommassa ylämäessä joutuu liikennevaloihin pysähtymään.
Ihmisen elämä koostuu monista jaksoista. Meillä oli kitkarengasjakso, nyt alkaa nastarengasjakso. Kuten sanoin, turvallisuus on etusijalla. Ajokorttikin on vasta uusittu. Jos kaikki hyvin menee, niin melkein viisi ja puoli vuotta ajelen vihellellen, kuka tietää, vaikka kauemminkin. Tuskin kuitenkaan noilla kiekoilla. Mutta nastoilla kyllä. Siispä pidän päätöstä perusteltuna, oikeaan osuneena.
Tämä oli rengaspäivitys. Vaihtotapahtumasta on kuvakin esittää. Ei tosin autenttinen. Pyysin tekista kuvan tilanteesta luomaan. Tekis loi, mutta ei hoksannut, että ei Vianorilla taivasalla renkaita vaihdeta. Ei tietysti hoksannut, kun siitä ohjeita antaessani maininnut.
P.S. Loppuun valaisen vielä rengastyypin vaihtoon oleellisesti liittyvän seikan. Kävin tankkaamassa noin viikko sitten Kujalassa Gasumin mittarilla. Kun sieltä lähdin ajelemaan kotiin, niin Kujalankadun ja Levonkadun risteyksessä olevassa liikenneympyrässä kävi niin, että koska näkyvyys joka suuntaan oli hyvä, ajoin ympyrään liian kovaa. Kierrosta piti tehdä 270 astetta, ja noista asteista menin kylkimyyryä 180. Ei auto kuitenkaan pois ajoalueelta livahtanut, mutta hätkähdytti kyllä. Varmaan se tapahtuma johti, muiden kokemusten avittamana, muutaman päivän kuluttua tehtyyn päätökseen.
P.P.S. Turvallista matkaa!
