ALADDIN, AINOA JA MILJOONASADE

  Eilen vietettiin päivä Espoossa. Ennen kahdeksaa keula kohti Lähderantaa suuntautui. Käytiin ensin hakemassa Joni ja Liisa messiin, jatkettiin Kauniaisten jäähallille. Kello kymmenen alkoi KaTa:n kevätnäytös: Jääshow ALADDIN. Anna ja Iiris olivat jo tietysti menneet paikalle aikaisemmin. 

  Iiris oli sairastunut flunssaan juuri, kun näytöksen harjoitukset olivat aluillaan. Hän oli sivussa viikon. Viime viikon sunnuntaina Iiris pääsi mukaan harkkoihin. Jostain syystä hän sai yllättäen keskiviikkona uuden esityksen opeteltavakseen. Torstaina oli kenraali, perjantaina ja lauantaina yleisöesitykset. Kyllähän nuori oppii! Niin veti Iiris vauhdikkaan samban papukaija Jagon roolissaan.  

  Oli tyttö esillä muissakin osioissa. Välillä piti vaihtaa asua, siten taas äkkiä papukaija-look takaisin. 

  Hienon esityksen olivat valmentajat laatineet, luistelijat sen upeasti toteuttivat. Luistelukoululaisista K1-ryhmän varttuneempiin jokainen näytti parastaan. 

  Esityksen jälkeen ajettiin Tiilikaisille. Anna ja Iiris tulivat perässä, kun olivat saaneet lavasteen hallista purettua. Lätkämatsi alkoi nimittäin pian shown loputtua. 

  Lähdettiin lounaalle. Iiriksen kaveri luistelukaveri Sointu oli myös matkassa. Joni, joka ei tuntenut itseään ihan terveeksi, jäi kotiin. Me muut ajeltiin Tapiolaan Kauppakeskus AINOAAN. Valtava kokonaisuus, missä en ennen ollut käynytkään. Jo monikerroksiseen parkkihalliin ajaminen hirvitti. Onneksi oli Anna matkassa. 

  MAKARONITEHTAASSA käytiin syömässä maukkaat pasta-annokset. Matkailu avartaa, jos en ollut AINOASSA ennen käynyt, niin MAKARONITEHDAS oli myös aivan uusi uusi tuttavuus. Jos ketjun ravintoloita olisi myös Lahden seudulla, niin varmaan poikettaisiin useamminkin. Sen verran suunmukainen oli jättikatkarapupasta!

  Lounaan jälkeen poikettiin NORMALISSA. Tai no, minä oikeastaan odottelin ulkopuolella. Lähinnä karkkeja löytyi tyttösten matkaan. 

  Anna kävi vielä ostamassa jostakin liikkeestä kahvileipää. Sitten autoille, Lähderantaan kahvinkeittoon. 

  Juotiin kahvit, katseltiin taitoluistelun mm-kisojen naisten vapaaohjelmaa Areenalta. 

  Kuuden kantissa hyvästeltiin Soinnulla vahvistettu perhe-Tiilikainen, ajeltiin takaisin Tapiolaan, nyt Espoon Kulttuurikeskukseen. Keskuksen parkkipaikka oli jo täynnä, mutta löydettiin vierestä sentään paikka autolle. Maksullinen, mutta hyvä, että edes sellainen. 

  Loppuunmyyty oli Louhisali. Miljoonasade aloitti muutamalla akustisella biisillä, siirtyi sitten sähköiseen meininkiin. Ihan hyvä setti. Uudempaa ja ja vanhempaa sopivasti ympättynä. Heikki Salolla on tapana jutustella, kertoa pieniä tarinoita biisien välillä, joskus niitten sisälläkin. Kansa oli mukana innokkaasti. Bändi sen varmaan aisti, sillä keikka venyi ainakin vartin ilmoitettua pidemmäksi. 

  Vähän ennen yhdeksää lähdettiin ajelemaan kohti Hollolaa, perillä oltiin jälkeen kymmenen. Aamulla herättiin kesäaikaan. Vaikka kesäaika on vasta edessä. Turhanpäiväistä puliveivausta. 

  Aamulenkin tein normaalia myöhemmin. Johtuu kesäajasta ja melko myöhälle venyneestä nukkumaanmenosta. Korvat eivät soineet enää. Eikä eilenkäään. Niin kovalla ei volyymi Louhisalissa sentään eilen ollut. Lenkillä kaikui korvissa J. Karjalaisen uunituore albumi Suomalaista Muotoiluu. Kaksi kertaa. Akustista, minimalista Jukkaa. Ei mitään mullistavaa, mutta taattua tavaraa. 

  Maaliskuu vetää viimeisiään, kuukausista julmin tekee tuloaan. Minä en toivottavasti vedä viimeisiäni. Vaivoista ja kivuista huolimatta tuntuu siltä, että Peppe ja alkava kesäkausi tekevät tuloaan suhtaisessa (suhteellisen ja kohtalaisen yhdistelmä) vireessä. 

  Loppuun pari kuvaa eiliseltä. Käänteiskronologisesti. 

Akustista

Sähköistä

  Iiris JAGONA. Kuva on surkea. Se on kaappaus Joni ottamasta videosta. Olisi parempiakin ollut tarjolla. Anna jakoi meille, mutta ne ovat jonkun muun ottamia, niin en tohdi tähän laittaa. KaTa:n Intaragam-tililtä kyllä löytyy kuvia, joissa Jagokin esiintyy. 

PALUU MENNEISYYTEEN OSA II

  Aika ihmeelliseen maailmaan saaresta palattiin. Sodat jatkuvat, se ei ole yllätys. Yllätys, vaikka ei oikeastaan yllätys ollenkaan, sen sijaan on tapa, millä Trump esikuntineen toimii. Ylipäätään en osaa kertoa yhdestäkään sellaisesta Trumpin hallinnon toimesta, joka tuntuisi oikealta, tai edes järkevältä. 

  Nyt pannaan maailmapolitiikka, suhteet valtioihin, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, sosiaalipolitiikka, varattomien ja vanhusten apu, you name it, uusiksi. Jopa sanoja ja käsitteitä kielletään, aina YK:n lausuntoja myöden. Katuja revitään auki (BLACK LIVES MATTER), vissin kohta puretaan kaikki talotkin, joissa on muraaleja tai graffiteja. 

  Trumpin turvallisuuspolittinen ryhmä osoittautui nipuksi ääliöitä, kun se viestitteli sotilaallisia tietoja myös väärälle henkilölle, The Atlantic -lehden päätoimittajalle Jeffrey Goldbergille. Kun asia paljastui puolustelu oli, että lehtihän taitaa muutenkin mennä konkurssiin, ja Jeffrey Goldberg on kyseenalainen "mukatoimittaja". Ihan tulee mieleen persujen käyttämä retoriikka Suomessa. 

  Kaiken lisäksi tuossa Signal-sovelluksessa käydystä Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisen johdon keskustelussa paljastui, mitä mieltä varapresidentti J. D. Vance ja puolustusministeri Pete Hegseth ovat Euroopasta. Kun Trump samaan aikaan jatkaa sotaisia uhkauksia Grönlannin liittämisestä USA:han, niin kannattaa Euroopan johtajien miettiä, ketä liittolaisekseen voi mainita.

 

  En olisi pahimmissa kuvitelmissanikaan osannut ennustaa tällaista menoa, vaikka tiesin, että ei Trumpin valinnasta mitään hyvää synny. 

 PALUU MENNEISYYTEEN OSA I oli oikeastaan melko maltillinen jatko-osaan verrattuna. Kohta USA:ssa on otettu 50 vuotta takapakkia. Pieni aika maailmankaikkeuden iässä, mutta suuri muutos valtavalle joukolle ihmisiä. Eikä muutos jää pelkästään USA:han. Vaikutuksia säteilee ympäri palloa. Jos meno saa jatkua tuollaisena seuraavat liki neljä vuotta, pahoja asioita tapahtuu. Tapahtuu niin paljon, että saattavat arvet olla vaikeasti paikattavissa. 

  Toivottavasti hiljalleen alkavat nekin, jotka täällä koto-Suomessa ja -Euroopassa ovat joskus Trumpia ylöspäin katsoneet, alkavat tajuta, että silmät voi suunnata vaakatasosta jonkin piirun alemmas. 

  Se siitä. Muutama sananen vielä meistä. Emme ole isommin uhonneet, eikä viime aikoina olla sanojakaan kielletty. Kotiin Anttolasta palattiin maanantaina. Totuttautuminen tapahtui nopeasti. En edes ulos yökuselle yrittänyt ängetä pihaovesta. 

  Tänään piipahdettiin Lahdessa. Hilpalla oli kampaaja, minä kävin pesemässä auton Nesteen itsepesuhallissa, vietin sitten aikaa TRIOSSA. 

  Huomenna siivotaan. 

  Perjantaina menen jelppimään kaveria yhdessä asunnonvuokrausasiassa. 

  Lauantaina mennään Espooseen.

  Ensi viikolle on kuutioitu ainakin ennakkoäänestys. 

  Seuraavallekin löytyy yksi merkintä: VIANOR ehdotti minulle, korjaan autolle, renkaanvaihtoa torstaille, 10. huhtikuuta. Hyväksyin. 

  Sen pidemmälle ei tässä arvaamattomassa maailmassa olla suunnitelmia lukkoon lyöty. Kuitenkin voin kuvitella, että siemenpottujen ja -sipulien hankinta, samoin joidenkin siementen, on pian ajankohtaista. 

  Koska tämä ihmeellinen maailma, mihin palasimme, ei oikeasti ole ihmeellinen, vaan perin paskamainen ja vaikeasti ennakoitava, niin laitan loppuun tekoälyn luoman kuvan ihmeellistä ATLANTIKSEN tarumaailmasta.

HUOMENNA KOTIIN

  Aurinko jatkaa samaa, jo tututtua tapaansa; paistaa pilvettömältä taivaalta. Viime yö oli hieman edellistä lauhempi, vain viisi astetta pakkasta. Jäällä olosuhteet ovat pysyneet loistavina. Lumikerros ei ole vielä sieltä sulanut, joten jää ei pääse pehmenemään. Autokelit jatkuvat. Ainakin huomisaamuun. Sen jälkeen ei meillä jäälle, ainakaan autolla, edes ole asiaa. Mutta kun huomenna aamukahvin jälkeen kohti Hollolaa suunnataan, niin jäätietä Anttolaan usmuutetaan. 

  Ei olisi parempia ilmoja voinut toivoa. Aurinkoista, ei kovia pakkasia, jäällä hyvä liikkua. Täydellistä  viettää aikaa Saimaan saaristossa. 

  Tällainen kuva napsahti puhelimeen aamulla, kun kävin vesiavannosta nousseen jääkasan taakse rähmälleni. 

  Eilen käytiin katsomassa nuotanvetoa. Kyllä on homma muuttunut siitä, kun edellisen kerran olen talvinuotalla ollut. Kiljusen Martin nuottaa silloin liki 50 vuotta sitten vedettiin. Suunnilleen samalla paikalla. Pitkillä puuriuuilla uitettiin narut avannolta toiselle. Nyt en sitä vaihetta ollut katsomassa, mutta nykyaikaset värkit tietääkseni ovat käytössä. 

  Käsipelissä ennen keluttiin nuotta avannolle. Nyt vetää polttomoottorikäyttöinen kone. 

  Silloin muinoin nuottaa keluttiin usean avannon kautta; sivullepäin aluksi. Nyt "levittäjät" kummallakin nuotan sivulla hoitavat tehtävän. 

  Mikäli muistini ei täysin petä, niin paljon lyhyemmillä naruilla ennen nuottaa vedettiin. Nyt oli laskuavanto tosi kaukana nostimelta. 

  Lopputulos ei tällä kertaa paljon entisestä kokemuksesta poikennut. Ei mitään kovin isoa saalista tullut, kuten ei viimeisellä kerralla Martin nuotalla. Se ero nykyään on, että luotaimella käydään tutkimassa, onko apajalla ylipäätään kalaa. Ves'perän vetäminen siis on harvinaisempaa. 

  Olihan se mukava kokemus. Minulle ensimmäinen kerta modernin talvinuottauksen parissa, Hilpalle naapuri-Hanniloille ensimmäinen kerta talvinuotalla ylipäätään. Muikkuja emme tarvinneet, ja saalis kyllä jakautui muiden läsnäolevien kesken melko sujuvasti muutenkin. 

  Tässä vielä yksi kuva eilen jakamieni lisäksi. Kuvassa nuottaväestä tutuimpia. 

  Ja vielä kuva saaliista nousemassa jäälle. 

  Porukkaa nuottapaikalla oli jotain 20-30. Kahvit siellä keitettiin, makkaroita paistettiin puolikkaaseen tynnyriin tehdyllä tulella. Kone kiskoo nuottaa melko hitaasti, joten pitkien narujen kelalle saamiseen menee aikaa. Siksi ehti nuottaporukka kahvia ja makkaroita laittamaan. Mekin saimme  osamme, kuten jokainen halukas.  

  Tänään ollaan lenkki jäällä/maalla heitetty. Lounas on myös syöty. Kohta kahvit. Viimeinen päivä kuluu ilman isompia työsuoritteita. Kunhan ollaan, ehkä Salppurin kisoja katsellaan. Huomenna kotiin. Nyt voin jo varmaksi sanoa, että ei ennen venekautta tänne saareen palata. 

  Hollolassa odottaa muutamille päiville kalenteriin merkattuja juttuja. Lauantaina mennään Espooseen. Päivällä KaTa:n kevätnäytös, illalla Miljoonasateen keikka. 

  Jatko muotoutuu aikanaan. Hilppa muuten sanoi eilen, että jät lähtevät näiltä vesiltä 3. toukokuuta. Hyvä tietää. Silloin tänne siis palataan. 

TALONMIEHEN TÖITÄ JA KALASTUSTA

  Puolivälin tuolla puolen ollaan. Tämän kevätreissun suhteen nimittäin. Siis sen keston. Ilmat ovat olleet juuri sellaisia kuin ennusteissa povattiin. 

  Tänään on ollut aurinkoinen päivä. Aamupäivällä, obligatoristen talonmiestehtävien jälkeen jatkoin talomiestehtäviä; ryhdyin halkomaan puita. Syksyllä, Pariisin matkan jälkeen, oli kaikenlaista tautia, joten puuhomma  jäi kesken. Nyt se on vielä lisääntynyt yhden koivurungon verran. Sahattavaa vielä riittää, sillä Hanelin syksyllä kaatamista kahdesta männystä on vielä osa pätkimättä. Samoin iso haapa on myös odottamassa. Se haapa on näköjään ollut pupujen ja kauriitten suosiossa. Latvapuolen runko ja oksat on kaluttu tarkoin. Haavan pintakerros on tunnetusti korkealla joidenkin eläinten kulinaarisella asteikolla. Kuten jäätyneet hevosenpaskat Veikko Huovisen mukaan koirien makuelämyksissä. 

   Kärräämistäkin vielä riittää. Haneli olisi kyllä roudannut nuokin halkomispaikalle, mutta koska ne helppo kärrätä alamäkeen, ja toisaalta mönkijä olisi saattanut möyriä nurmikkoa, päätin pidättäytyä lihasvoimaan. 

   Nyt on halkominen saatu alkuun. Sitä piisaa varmaan koko toukokuuksi, kun muutakin puuhaa keväällä on. 

  Iltapäivän alussa lähdettiin pilkille. Ilma aurinkoinen syleili neljän hengen porukkaa koko voimallaan. Mukavasti kului aika rupatellessa. Kalaakin tuli. No, korjaan, kalakin tuli. Sen sain minä. Läpinäkyvän ahvenen. Olin siis seurueen kingi. 

   Tosin kalansaalis ei ollut kuin sivujuonne. Aurinkoinen sää, ulkoilma ja jutustelu piisasivat hyvin. Autojakin nähtiin ajelemassa. Pilkkimiehiä. Hyvä on autolla liikkua, kunhan tietää, missä liikkuu. Joku hurja oli ajanut Avokkaansalmenkin läpi. Vastarantaa pitkin, onneksi. Eli taisi tietää, että keskellä saattaa virta vaikuttaa. Mietti Peppe-pappa.

  Kun jäältä palattiin, aloin kirjoittaa. Välillä tuli katsottua Saga Vannisen maailmanmestaruuden varmistanut juoksu. Onnea vaan!

  Maanantaina täältä poistutaan. Vielä pari kokonaista ja aurinkoista päivää saaressa oleskellaan. Ulkona tulee varmaan paljon oltua, joko liikunnan, tai hyötyliikunnan puitteissa. 

  59 % on akussa virtaa. Taidan lopettaa, niin saan vielä yhden päivityksen aikaiseksi. Ai niin. Laitan vielä kuvan elikoiden kaluamasta haavasta. Eikä muut, tällä haavaa.

METSÄHOMMAA

  Elo saaressa jatkuu. Toisen päivän iltaa vietetään. Avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa. Kone on täällä, laturi kotona. Virtaa on 84%. Siihen on tyytyminen. Ei edes naapurimökin Hanniloiden kummankaan läppärin laturit olleet sopivia. Joten kirjoitan, suljen läppärin. 

  Kirjoittaminen on hidasta, sillä laturin ohella unohdin myös hiiren himaan. En ole tottunut käyttämään läppäriä ilman hiirtä. Mutta mennään sitä tahtia kuin taito taipuu.

  Tänään oli aurinkoinen päivä. Ja puupuuhapäivä. Haneli tuli päivällä mönkijällä jeesaamaan. Sovitusti. Me naapurin Hannun kanssa pätkittiin muutamia runkoja valmiiksi. Siis pätkittiin parin metrin mittaisiksi. 

  Kun Haneli puoliltapäivin usmuutti paikalle, huomattiin pian, että aika työläitä olivat reilun tukkipuun kokoisten mäntyjen parimetriset pöllit lastata kärryyn. Minä siis jatkoin sahaamista, Hannut lastasivat puut, veivät ne rantteelle.

  Vähäksi aikaa halkomista tuli naapurille. Vielä pätkin yhden tuulenkaatokoivun tuosta meidän koivikosta, Haneli kuljetti ne meidän halkomapaikalle. 

  Homman harjakaisiksi hörpittiin kahvit Hanniloilla. Ja otettiin bradynapsut harjakaisiksi.

 

  Kyllä konevoima kottikärryt voittaa. On noita tullut vuosien saatossa kärräiltyä. Ja aika monta lastia kaadettua, kun pyörä on johonkin kiveen tai kantoon topannut, tai erääseenkin koloon uponnut. Nyt ei voinut edes vesikelkalla kuljettaa, kun lumet ovat noilta rinteiltä sulaneet. 

  Nyt, kun puuhomma on tällä mallilla, voidaan keskittyä muihin ajanvietteisiin. Vaikka halkomiseen. Ja pilkkimiseen. Huomenna taitaa olla pilvinen päivä, joten perjantaina varmaan mennään pilkkiä uittamaan. Porukalla. Pilkkimisessähän ei ole tärkeitä saalis, vaan aurinkoinen ilma ja hyvä seura. Tämä on tietysti henkilökohtainen mielipiteeni, ja ymmärrän, jos jonkun prioriteetit erkanevat siitä. 

  Lopetan tähän, sillä ipottaa kirjoittaminen. On työlästä tällä tekniikalla korjata tekstiin jostain kummasta ilmaantuneita kirjoitusvirheitä. Saatan päivänä muutamana taas naputella kuulumisia. Jos virtaa ja kärsivällisyyttä piisaa.

PIAN ANTTOLAAN

  Nyt näyttää tilanne mukavalta; tiistaina kääntyy Kaasu-Skodan keula kohti Anttolaa. Pienellä varauksella, sillä varmaksi ei kannata mitään julistaa. Terveydentila on kummallakin kuitenkin sellainen, että sen puoleen ei estettä ole.

  Sään ennustajat povaavat tulevalle viikolle mukavaa ilmaa. Pientä yöpakkasta, päivisin plussaa, aurinko vähintään pilkistää joka päivä, ei juuri sateita. Mikäs siellä ollessa! Viikko tai kuusi päivää on aikomus saaressa viettää. 

  Luultavasti tästä tulee ainoa reissu jäitten aikaan tälle keväälle. Nuijan kopauksella ei tuota(kaan) kannata varmistaa. Mieli voi muuttua, jos olosuhteet pysyvät huhtikuun puolella suotuisina. 

  Kevättalvisia kuvia tulee näillä näkymin piakkoin meikän jaoissa näkymään, joten en ala muistoja edellisiltä vuosilta kaivelemaan. Sen sijaan laitan kokoelman tekoälyn minulle ystävällisesti luomista näkymistä.

  Istuin perjantaina Päksin kahvilassa tovin odottelemassa. Aikani kuluksi avasin sovelluksen, pyysin sitä luomaan kuvan sairaalan kahvilasta. Näinköhän  ChatGPT mielenmaisemaani tuntee, sillä se loi melko dystooppisen version. Vaikka ei mieli tuolla hetkelle järin musta edes ollut. 

  Tuo oli ensimmäinen kerta peräkkäin (käytän tällaista vertausta inspiroituneena siitä, että uutisissa kuulee tämän tästä sanotavan "toinen kerta peräkkäin", kun pyysin kuvaa teköälyltä. 

  

  Päätin sitten anella äly-ystävääni luomaan kuvan toisen kerran peräkkäin. Nyt näkymän Isaac Asimovin Säätiö-sarjan keskusmaailmasta Trantorista.  

  Käy kyllä hyvin yksiin mielikuvieni kanssa tuosta kuvitteelisesta maan alle kaivetusta yhteiskunnasta. 

  Koska aikaa oli, heitin bittiavaruuteen pyynnön maailmanlopun näkymistä.

  Lohduton, mutta melko banaali näkymä. Ei tainnut äly olla parhaimmillaan.

  Tässä vaiheessa loppui odottelu, hyvästelin sovelluksen. 

  Eilen kotona keskustelin hieman ChatGPT:n kanssa. Sitten pyysin tältä vielä pari näkemystä. Alla tulos kysymykselle "kesäyö Saimaalla". Ei paha. Saaria ainakin piisaa.

  Vielä kysäisin kuvaa arkipäivästä 1500-luvun Suomessa.

  Oma mielikuvani toi kuvitteelliseen näkökenttään hieman erilaisen kuvan. Ei noin "kaupunkimaisen, vaan sellaisen pienen pellon laidalla nököttävän tuohikattoisen hirsimökkerön, pihalla isäntä, emäntä, liuta lapsosia, pystykorva, pari lehmää ja hevonen, taustavalla kimmeltävä ulappa. Älyn luoma kuva on minusta sopisi ehkä paremmin Keski--Eurooppaan ja Englantiin.

  Tässä vaiheessa sovellus ilmoitti, että olen käyttänyt oikeuteni luoda kuvia loppuun, ja kehotti yrittämään 13 tunnin kuluttua uudelleen, tai liittymään maksulliseen versioon.  En liittynyt. 

  Tekoälystä ollaan montaa eri mieltä. Se on varmasti hyödyllinen monessa suhteessa. Sitä käytetään myös väärin. Mitäs ja ketäs ei väärinkäytettäisi tai -kohdeltaisi? Minä en tekoälyä varmaan tule koskaan "oikeasti" tarvitsemaan. Se ei johdu siitä, että näen oman järkeni ylivertaisena. Vaikka onhan se. Ajatusten kloaakki. Ei vainenkaan. Ylivertaista älyä ei tällä haavaa ole kuin muutamalla tietyllä (omasta mielestään) ja he käyttävät sitä yhä laajenevien valheiden keksimiseen. 

  Oltakoon tekoälystä mieltä mitä tahansa, niin kannattaa muistaa, että vaikka ei sopeutuisi kehitykseen ei sitä kannata silti tuomita. Eikä katsoa kehityksen hedelmiä käyttäviä kuin hampparin käyrää, eli halpaa makkaraa.

  Näihin wannabe-viisauksiin lopetan. Jään odottelemaan niitä kevättalvisia kuvia jaettavaksi.  

KUKA OLEN?

  Päätin oppia tuntemaan itseni. Keneltäpä paremman vastauksen saa kuin tekoälyltä? Siispä kysymään!

Gemini: 

 Kuka on "Peppe" Lehkonen Hollolasta?

"Peppe" Lehkonen Hollolasta on Pertti Lehkonen, joka tunnetaan paikallisesti aktiivisena kirjoittajana ja bloggaajana. Hänen blogissaan "Pertti Lehkosen aatoksia" hän käsittelee arkielämän havaintoja, paikallisia tapahtumia ja henkilökohtaisia mietteitään.

Deepseek:

 Kuka on "Peppe" Lehkonen Hollolasta?

  "Peppe" Lehkonen on suomalainen jääkiekkoilija, joka on syntynyt 1995. Hän on erityisen taitava pelityylistään ja hyvästä pelinäkemyksestään. Lehkonene on pelannut useassa joukkueessa, mutta hänet tunnetaan erityisesti NHL:stä, jossa hän edustanut joukkuetta kuten Montreal Canadiens. Hän on myös edustanut Suomea kansainvälisissä turnauksissa. Hollola on hänen kotikaupunkinsa, joka sijaitsee Keski-Suomessa.

  Lisäkysymys: Tämä Pertti Lehkonen kirjoittaa blogspotiin blogia "Pertti Lehkosen aatoksia".

  Pertti Lehkonen on ilmeisesti kirjoittanut blogia nimeltä "Pertti Lehkosen aatoksia" Blogspotissa. Blogissa hän ja asiana asiaa ajatuksiaan, mutta tarkempia tietoja blogin asiasta ei ole saatavilla. Jos etsit erityistä tietoa tai aiheita, anna hän kirjoittaa, voin auttaa sinus neuvoa ne!

  Copilot: 

  Kuka on "Peppe" Lehkonen Hollolasta?

  Valitettavasti en löytänyt tarkkaa tietoa "Peppe" Lehkonenista Hollolasta. Onko hän mahdollisesti paikallinen julkisuuden henkilö tai tunnettu henkilö? Jos sinulla on lisää tietoa tai tarkennuksia, voin yrittää auttaa paremmin.

  Lisäkysymys: Hän kirjoittaa nimellä Peppe-Pappa blogia blogspotiin.

  Löysin blogin nimeltä Papana joka saattaa olla etsimäsi Peppe-Papan blogi. Näyttää siltä, että tällä hetkellä siellä ei ole julkaisuja. Jos tämä on oikea blogi, toivottavasti löydät sieltä tulevaisuudessamielenkiintoista sisältöä! Jos tarvitset apua muussa, kerro vain.

  2. lisäkysymys: Blogin nimi on Pertti Lehkosen aatoksia

  Valitettavasti en löytänyt tarkkaa tietoa blogista nimeltä "Pertti Lehkosen aatoksia". Onko sinulla lisää tietoa tai tarkennuksia, jotka voisivat auttaa minua löytämään oikean blogin? Jos haluat, voimme myös keskustella muista aiheista tai etsiä tietoa jostain muusta!

  No niin. Googlen Gemini oli edes snadisti kuusalla. Varmaan siksi, että Blogspot on Googlen sivusto.

  Deepseek oli pihalla totaalisesti. Puhui kuin Trumpin suulla. Trumpillahan on ihan sama, puhuuko pää vai takapuoli. Olis edes sotkenut Pertti Lehtoseen, mutta ihan höpöjä lasketteli.

  Microsoftin Copilot oli myös hukassa. Blogini on julkista tietoa, mutta ei niin julkista, että olisi Copilotille kiirinyt. Ei, vaikka tilaston mukaan blogejani on luettu USA:ssa jotain 13 500 kertaa. No, aika vähän tietysti. 

   On kai uskottava, että en ole ihan listan kärjessä, mitä influenssereihin tulee. Johtuu ehkä siitä, että en ole influensseri. En ole myöskään julkisuuden henkilö. 

  Yhteenvetona voinee todeta, että tavallinen dallaaja saa olla melko kepein mielin itsestään löytyvien tietojen suhteen. Tai sitten ei? Mene tiedä?

  Ps. Tekoälyjen vastaukset ovat suoraan lainattuja, siis kirjoitusvirheineen.

  Näitä mietti tällä kertaa mies, jonka silhuetin saksi katutaiteilja Barcelonassa 2004.