Kevään etenemistä on tullut katseltua lähiluonnossa. Lähellä, mutta Lahdessa sekä Hollolassa. Keskiviikkona käytiin päivällä Hilpan kanssa kävelemässä Päijät-Hämeen Keskussairaalan lähistöllä sijaitsevan Likolammen maisemissa. Siellä ei ole juuri tullut liikuttua. Tienoolta löytyy Lahden Terveysmetsä. Terveysmetsässä on puuveistoksia, on 3,4 kilsan metsälenkki, joka yhdistyy suoraan Likolammen lenkkiin. Eipä oltu tuotakaan ennen tiedetty. No, mehän ollaan Hollolasta, ihan parin kilsan päässä Terveysmetsästä asutaan!
Mm. tämä patsas reitin varrelta löytyy.
Eilisaamuna minä käppäilin IsoTiilijärven eteläpuolelta kulkevaa reittiä. Viisi astetta pakkasta, pienemmät lammikot olivat saaneet jääkannen.
IsoTiilijärvestä oli vielä osa jäässä. Aika erikoista; Vesijärvi vapautui jo muutamaa päivä aiemmin, Saimaa Anttolassakin lainehtii ilman kantta.
Keski-Tiilijärvi oli sentään jo jäätön, paitsi pohjoisrannalla pieni nauha vielä taisteli kevättä vastaan.
Tänään lähdettiin päivällä kiertämään Iso Tiilijärvi. Eivät olleet reilussa vuorokaudessa jäät hävinneet.
Pitkospuita, moderneja sellaisia, kuljettiin Soisalmensuon läpi. Kiitos Hollolan kunta.
Hilppa lueskeli opastekarttaa. Täälläkään ei saa liikkua missä sattuu. Ei saa mennä rikkomaan suon pintaa, sillä sen palautumineen saattaa kestää vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Ja jotkut töhelöt vaativat turpeen energiakäytön palauttamista!
Kun lähdettiin kiipeämään järven pohjoispuolella ylös mäkeä, yllätettiin kyy aurinkokylvystä. Se lähti kankeanoloisena metsään, pois häiritsijöiden silmistä.
Ylhäällä. paikassa, mistä risteää reitti Tiirismaalle ja Messilään, löytyi, kuten tiesimmekin, sinivuokkoja. Niitä oli paljon. Kuva ei kauniille kukkasille oikeutta tee.
Hanhiparvikin lensi ylitsemme. En ehtinyt kuvaa ottamaan. Sitruunaperhosia lepatteli reitin varrella useita. Niitä en edes yrittänyt kuvata.
Siinä tarinaa lähinnä lähiluonnosta. Pääasia, että luoto on sydäntä lähellä, olkoot kyse lähi- tai etä-, tai mistä tahansa luonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti