PYHÄ ALLIANSSI

Tämän päivän pyhä allianssi: Myyntimies Jetro, isä Mitro ja Danny retro. KKTTT:n (Keinokartanontien tietotoimisto) saamien tietojen mukaan allianssiin on liittymässä vielä yksi jäsen; David metro(seksuaali).

Että sellasia ajatuksia ihmisen arvaamattomaan mieleen saattaa putkahdella yksin aamuyössä dallatessa. Muuten; aivan loistavia lenkkikelejä on pidelly viime päivinä. Aamuisin 0-2 astetta, ei juuri tuulta, täydellistä. Päivisin siinä 15-18, huhtikuussa! Kyllä kelepaa.

Asiasta seuraavaan: Valpurina ei päästä Avokkaaseen, tai ei kannata lähteä, koska Hilpalla on perjantaina duunia. Mutta perjantai-iltana lähdetään! Siinä se viikonloppu menee, paikkojen kesäkuntoon fiksaamisessa. Vedet päälle (APK:n jännityksen täyteinen kokeilu), pumppu saunalle, haravointia, kukkapenkkien möyhimistä, etc. Ja uusi kaasugrillikin on syksyllä paikalle viety, odottaa kasaamista. Katiska ja pari verkkoa likoamaan, siis sunnuntaina savustetaan ahvenia, kotiin tuodaan haukifileitä (uskokoon, ken uskoo). Sääennustekin näyttää hyvältä: la ja su aurinkoista, lämpötila tosiin "vain" +9. Toivottavasti ei hovissa muutu.

Joten viikonloppuna tullee katsaus Etelä-Luonterin tilanteesta.

TYÖN KUVA

Kun en näin aamuyöstä enää saanut unta, aloin kirjoitella joutavia.

Lievästi on työn kuva muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kun aina 1990-luvulle saakka oli olemassa ”suojatyöpaikkoja”, joista maksettiin kohtuullista, ajoittain kohtuutontakin, palkkaa ”ei mistään” mm. sukulaisuuden tai suhteiden vuoksi, tai ehkä tehdyn palveluksen korvaukseksi. Mutta sitten muuttui systeemi tulosvastuulliseksi. ”Tulos tai ulos”, siitä muodostui pikkuhiljaa ajan mandra. Eikä siinä mitään pahaa ole; toki klemmarin laskijat sun muut loisijat joutivatkin tekemään jotakin palkkansa eteen. Ja kyllä näitä peukalonpyörittäjiä ruotuun pantiin, niin yksityisellä, kunnallisella, kuin valtiollisellakin sektorilla.

Kolikon kääntöpuolena on tietysti, että kilpailu työpaikoista koveni. Pitää olla nuori, kokenut, uuttera, taitava ja hyvät ihmissuhdetaidot omaava, jotta on mahdollista kamppailla avoimista työpaikoista. Toisinsanoen superyksilö, mahdoton yhtälö. Yli viisikymppisen täytyy olla erikoistapaus saadakseen pestin  25-30 vuotiaan asemesta. Sitten kaiken maailman konsultit ja psykologit kartoittavat, tutkivat, tonkivat työhakijoiden psykeetä ja taustoja. Headhunterit riipivät kyvykkäitä firmasta toiseen. Ei ole helppoa työtä hakea, ei.

Yhä useammin ansio koostuu provisiosta, kiinteää kuukausipalkkaa ei makseta. Ja missä maksetaan, palkankorotusta anova korotetaan lohdutukseksi esim. apulaisprojektipäälliköksi, tietystii ilman palkankorotusta. Niinpä niin, monet ovat sen verran ”tittelin kipeitä”, että ovat siihen tyytyväisiä.

Ammattinimikkeistö on muuttunut täysin. Ei ole enää sekatyömiehiä eikä proviisoreita eikä pehtooreja eikä laamanneja eikä oltermanneja. Kohta varmaan  liikkeessä hyllyjä täyttävä henkilö on ”myytipuitteiden päivittäjä”, kuljetusauton apumies on  ”haulageassistent” , siivoojasta tuli ensin siistijä, kohta  ”procleaningexpertperson”, varastomiehestä tulee ”storagekoordinaattori”, jäteauton apumies on tietysti ”deputy director of waste”, ja äitiyslomasijainen tehtaan kokoomalinjalla on ”struktuurikompensoija”.

Muutaman päivän kuluttua on Vappu. Pyhän Valburgin muistopäivää on vietetty vuosisatoja, kokkoja polteltu toukotöiden aloittamisen ja karjan laitumelle ja metsiin vapauttamisen kunniaksi moniata ajastaikoja. Kellastuneet valkolakit ovat keikkuneet kuohuviinipulloa kallistellessa. Työläisten juhlaksi 1.5 muodostui 1889 Pariisissa kokoontuneen Toisen internationaalin toimesta, kun tämä päätti julistaa päivän 1886 Yhdysvalloissa tapahtuneen Haymarketin verilöylyn muistoksi työläisten mielenosoituspäiväksi.

Ennen olivat vappumarssijonot pitkiä, ja haisivat viinalle. Nykyään ne ovat lyhyitä, ja haisevat viinalle. Siis muutosta on tullut määrässä, ei laadussa. Joten; marssimaan tai ei, hyvää Valpuria itse kullekin.

Vappumarsii Pispalassa 1946

Haymarketin verilöyly

ITV-VIRTANEN, EETV-VIRTANEN, SEKÄ FF-VIRTANEN

Mietitäänpä muutamaa Virtasta. Otetaan työn alle ensin ihan tavallinen Virtanen (itv-V). Hän käy töissä, syö, paskantaa ja nukkuu. Hänellä on vaimo ja kaksi teini-ikäistä lasta. Hän asuu velattomassa rivitalohuoneistossa, ajaa Skoda Octavialla, omistaa vaatimattoman kesämökin kotipaikkansa mailla. Itv-V tekee 1-2 lomamatkaa/vuosi, yleensä ulkomaille, joskus myös Lappiin. Hän kuuluu Rotareihin tai Lions-Clubiin, johonkin koiras-Marttoihin kuitenkin. Itv-V on Facebookissa, hänellä on 127 ystävää. Hän äänestää joko Kokoomusta tai Demareita, suhtautuu myötämielisesti maahanmuuttajiin, koska ei tohdi rehellistä kantaansa julkituoda. Hän maksaa veronsa nurkumatta, säästää sijoitusasuntoon lapsiensa yliopisto-opiskelua silmälläpitäen. Itv-V kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta ei osallistu seurakunnan toimintaan, ei juuri käy kirkossa. Hän pukeutuu (mielestään) rennosti ja nuorekkaasti Dressmanin asusteisiin. Hän kuntoilee melko säännöllisesti, syö melko terveellisesti, käyttää alkoholia melko maltillisesti, ei tupakoi. Hän on mielestään yhteiskunnan tukipylväs ja onnellinen ihminen.

Siirrymme seuraavaksi erittäin epätavalliseen Virtaseen (eetv-V). Myös hän syö, paskantaa ja nukkuu. Siihen yhtäläisyydet itv-Virtasen kanssa loppuvatkin. Eetv-V on poikamies, asuu vuokralla kaksiossa. Hänellä ei ole vakituista työpaikka, keikka- ja pätkätyötä leivän pitimiksi ajoittain. Hän ajaa Lada 1200:sta, vm. 1983, silloin harvoin, kun johonkin täytyy päästä. Hän käy kerran vuodessa, kesäpäivän seisauksena, Stonehengessä hillumassa muitten iki-hippien ja druidien kanssa, mikäli rahavarat antavat periksi. Somessa tämä erilainen Virtanen vierailee niukasti, fb:ssa hän on, kolme ystävää seuranaan. Hän ei kuulu kirkkoon, avustaa satunnaisesti Amnestya ja Green Peacea. Poliittiselta kannaltaan hän on vankasti vasemmalla, mutta ei äänestä, ei muutenkaan osallistu politiikkaan. Eetv-V käyttää enimmäkseen kirpputorivaatteita. Kuntoilu rajoittuu lähinnä käden koukistajalihaksen käyttöön, tupakkia palaa pari askia päivässä. Ruokavalio koostuu pikakaurapuurosta, ranskanleivästä ja HK:n bleu:sta. Yhtään naapuriaan hän ei tunne, ei ainakaan sitä osoita. Kun hän kulkee kaupungilla, kääntyvät monet katsomaan päätään pyöritellen joka puolelle harottavia hiuksia, ruokotonta risupartaa, kumaraa ryhtiä, ontuvaa käyntiä, Hare Krisa-mantraa hymisevää olentoa. Eetv-V on omasta mielestään yhteiskunnan pohjasakkaa ja onnellinen ihminen.

Lopuksi paneudutaan fucking fiktiiviseen Virtaseen (ff-V). Tämä uljas urho syö (hienoimmissa ravintoloissa), paskantaa (harmikseen, upeimmissa badezimmereissä) ja tuskin nukkuu (piristävien ja bile-huumeiden napsimisen takia). Hän asuu ydinkeskustassa 200 m2:n kattohuoneistossa, johon kuuluu oma pieni puutarha. Pankkitilillä ff-V:lla on viitisensataa miljoonaa euroa, osakesalkku ja kiinteä omaisuus samaa luokkaa. Hän ajaa Aston Martin Viragea, vm. 1992, tai Maserati Gran Turismoa, vm. 2009. Kesäisin hän veneilee Turun saaristossa sijaitsevalle 500 m2: luksuskesäasunnolleen Fairline Squadron 59-huvijahdillaan (koneteho 1360 hv). Hän pukeutuu kalleimpiin mahdollisiin pukuihin, Lontoossa käsin tehtyihin kenkiin, itv-V:n kuukausipalkan arvoisiin farkkuihin, käyttää samaisen sukunimikaiman parin vuosiansion arvoista kelloa tai kalvosinnappeja, maksaa kuukaudessa parturille, mani- ja pedikyyrille sekä personal trainerille summan, millä suurehko perhe tulisi vuoden toimeen. Kun ff-V niin päättää, hän lopettaa, ainakin rajoittaa, erilaisten mömmöjen käyttöä. Silloin alkaa aktiivinen harrastuskausi; syvänmeren sukellusta Karibialla, riippuliitoa Alpeilla, golfia tai kalliokiipeilyä Thaimaassa, kansainvälisiä rallikisoja Lähi-Idässä. Tai jos ne eivät kiinnosta, parin viikon peliputki Hong Kongin kasinoilla. Kirkko ja politiikka ovat hänelle yhdentekeviä, toisesta välittäminen, tämän huomioon ottaminen, silkkaa jumalanpilkkaa.  Ff-V ajatukset itsestään:  persläpi ja onneton ihminen.

Joopa joo, saahan sitä visioida, vissiin?

Luultavast ff-V on näitäkin popsinut