Tuon ilmi seuraavaa: Ilmat ilmeisesti enteilevät kevättä, merkkejä on ilmennyt. Ilman muuta kannattaa lopettaa tämä ilmastoon liittyvä aihe. On näet olemassa ilmeinen vaara kohtuuttomasta ilmaisusta, ja joku voi ottaa itseensä, ilmiantaa kirjoittajan. Tai ainakin osoittaa ilmeillään ilman itsehillintää ilmeikkäästi mieltään, ääritapauksessa syyttää ilmastonmuutosta ilmi annetuista pohdinnoista. Ilmankos jätän aiheen.
Kuitenkin: Kevätkuukaudet alkoivat. Se tarkoittaa, että meillä alkaa olla polte saareen. Jos ilmat suosivat, niin kuun puolivälin paikkeilla Saarelaan viikoksi mennään. Tuskin toista reissua näillä jäillä tehdään.
Jäätilanne on Anttolassa hyvä. Joskin uveavantoja kuuluu erään tiedon mukaan ilmaantuvan aika lailla. Ainahan jäillä pitää olla varovainen, maltti mielessä.
6. maaliskuuta 2020 oli jää tämän näköistä. Se oli kyllä vahvaa, mutta alkutalvesta tuulten vuoksi murtunut jää näytti pelottavalta.
Eilen oltiin Espoossa Liisan 6-vuotis synttäreillä. Pienehkö porukka sukulaisia oli läsnä. Varsinainen merkkipäivä oli jo reilu viikko sitten, mutta nyt oli sopiva aika kokoontua.
Kahvit, teet, mehut, limsat, kunkin mieltymyksen mukaan, suolaista ja makeaa tarjottavaa yllin kyllin, rupattelua, kuulumisten vaihtoa, ja tietysti juhlahenkilön lahjojen avaamista, niistä on 6-vuotiaan synttärit kasattu.
Olemme, taas kerran, siirtyneet iskujen ja vastaiskujen aikaan. Ihan kuin ei maailma ilman niitäkin olisi tarpeeksi ahdistava paikka elää. Jotkut ovat sitä mieltä, että valtoin päämiehen ja muita johtohenkilöitä saa likvidoida, jos siltä tuntuu. Vaikka kyseessä olisi millainen kohde tahansa, kai kansainvälistä lakia ja käytäntöä pitäisi noudattaa. Kuka sen Trumpille ja Netanjahulle kertoisi? Tai on onhan se kerrottu, mutta kyseessä on sellaiset ukkelit, että mitä he siitä välittävät.
Sota on kauheaa. Ei sodan kauheutta vähennä, jos se soditaan kaukana kotimaasta. Sitä paitsi tämänkin Irakiin aloitettu operaatio voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin.
Tänä päivänä ei ole helppoa olla rauhan puolustaja. Mielipiteet Suomessakin ovat militarisoituneet rajusti. Minähän en aktiivisesti rauhanaatetta ole koskaan julkituonut, sen puolesta toiminut. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hiljaistakin hirvittäisi. Jos julkisesti aatteen puolesta tänä päivänä toimii, on vastareaktio varmaan kevyesti ilmaistuna tyly, oikeasti kerrottuna tyrmäävä.
Vieläkö ehtii Peppe-pappa nähdä ajan, jolloin isoja sotia ei sodita, massiivisia iskuja ei tehdä, kahtiajako ei vallitse, sota on tehnyt tilaa rauhalle, viha, jos ei rakkaudelle, niin ainakin ymmärrykselle ja sopusoinnulle? Siinäpä kysymys vailla vastausta.
