PAREMPIKO KYSYMÄ, KU NÄKEMÄ?

  Autoihin mustat laatikot ja teiden hoito yrityksille? Ihmisiin sirukortit ja terveydenhuolto sekä kevyen liikenteen väylät yrityksille? Rautatiet kilpailuun? Eiköhän tällätä saman tien kunnan-ja kaupungin virkamiehet Varamiespalvelulle ja ulkoisteta hallitus? Eduskunta myös; Kaukoidästä saa varmasti matalapalkkaisempia edustajia.
 
  Aamulla oli -20. Urhoollisesti säntäsin lenkille, häntä koipien välissä palasin varttitunnin jälkeen. Tuuli nimittäin siihen malliin, että fleecevuorisen villapipon läpi ja edelleen aivoihin asti tuntui puhaltavan. Ilma oli jokseenkin v. 2011 otetun kuvan kaltainen. Silloin paleltui toinen poski lievästi, kun uhmapäissäni lähdin Jalkarannasta jäälle tallaamaan.

  Kuuden maissa avasin tv:n. YLE 1:llä tulee radioläetystä ja pyöri tekstiuutisia, vaikka aamu-tv alkaakin vasta klo. 8:00. Niin tuli tekstiuutisia. Olivapa vaan kahden päivän takaisia! Taitaa olla lafkassa lähes kaikki joululomalla. Olis edes joku ollu paikalla tälläämässä testikuvan vanhojen uutisten tilalle. Ja laittanu sen stereotestinauhan päälle.

  Tuossa joulun aikaan tuli puheeksi, kuinka paljon USA:ssa on ylipainoisia. Anna oli sitä mieltä, että suuri syy moiseen on siinä, että köyhät syövät halpaa "roskaruokaa", mikä ei ole kovin terveellistä. Uskottava selitys. Tästä tuli mieleeni uusi sanonta: "Köyhällä ei oo varaa olla laiha!" Se kuuluu samaan katgoriaan, kuin: "Köyhällä ei oo varaa halpaan".

  Olen viime aikoina alkanut sivuuttaa kaikki uutiset, joiden otsikoissa esiintyy sellaisia sanoja, kuin "jopa", "saattaa", "voisi", tai "mahdollisesti". Jatko on usein sellaista spekulointia tai suoranaista potaskaa, että parempi olla lukematta.

  Kaupungilla liikkuessa tulee ihmetelleksi suomalaisten small-talk'ia. Jatkuvasti kuulee: "Sinäkö siinä, Eino? vastaantulijalle". "Oletko käynyt kampaajalla, Mirja?", kahvilan pöydässä hatun pois ottavalle. "Oletko loukannut jalkasi, Esko?" keppien kanssa klinkkavalle. "Terve Laila, onko sinulla lapsi mukana", rattaita tuuppaavalle. Parempiko kyysymä, ku näkemä?!? No, jostakin se keskustelu pitää alkaa. Jos ei säästä, niin itsestäänselvyyksistä sitten.

  No nyt uutisiin, joita saa muualtakin, kuin YLE:n vanhentuneista teksteistä.
  -Turkki epäilee Istanbulin iskusta EU:ta CIA:a, SUPO sentään vielä ilman epäilyjä
  -Patrik Laine taas maalinteossa, hyvä, kun se ykkösvarauskin tuntuu osuvan
  -Muoniossa -41,7, kaikki pelaa, pääkaupunkiseudulla puolet siitä ja junakaaos
  -Danny ja Erika unelmalomalla Thaimaassa, mitä sitte?
  -Jukka Hilden tapaa Obaman tänään, toivottavasti muistaa sanoa terveisiä
  -veneilijät ja motoristit karheina veroista, minä en, niin kauan, kun kävelysauvailu on verotonta toimintaa

  Kävin viemässä Hilpan hommiin. Samalla hain Elinalle elintarvikkeita. Olin sillä aikaa saanut Ruikulta sähköpostilla kuvan. Mies ei juuri maileja viljele. Oli kuitenkin saanut viime keväänä hänen luonaan käydessäni nappaamansa foton lähetettyä. Taitaa mies pikkuhiljaa nörttiytyä.

  Mikähän poseeraus mulla on menossa? Ristolla kamaa pisaa, tää on autiommasta päästä huushollia.

  Nyt lähden rakentelemaan itselleni salaatin. Ei sillä näillä pakkasilla pärjäisi, mutta joulunaika toi hieman vararavintoa. Sen voimin kohti kevättä.

  PS. Hilpan eläkeasia on täsmentynyt. Näillä näkymin rouva pääsee jo maaliskuun alusta vapaarouvaksi. Se tietää runsasta läsnäoloa kevättalvella Avokkaassa. Jos ei odottamattomia/toivomattomia tapahdu.

VIHOESIMMÄINEN BLOGI (v. 2017)

  Vuosi vaihtui, pakkanen palasi. Istun vuoden ensimmäisellä espressolla TRIOssa. Ja kirjoitan. Ei meinaa tuo uusi vuosiluku sujua, vielä. Kaksi kertaa jouduin otsikkoa korjaamaan. Tuosta espressosta vielä: toki olen himassa jo parit kyseiset kahvit ehtinyt hörppiä, niin ettei aivan maatakaatavasta tapahtumasta kyse ole.

  Kello on nyt 17:15.  Hilppa menee kohta jumppaan, pääsee klo. 19:00. Tulin tänne, kun aika tuntui kuluvan hitaasti kotona. Rauhallista on täällä. Ei pahemmin näy edes venäläisiä talviostoksilla. Joulun välipäivinä kun täällä pari kertaa poikkesin, oli meininki toisenlainen. Ei meinannut yhteenkään kuppilaan kahville mahtua. Oli vissiin ilmeisellä vapaita, alennusmyynneissä laukkasivat. Kellä vielä oli rahaa pussin pohjalle jäänyt.

  Äsken, kun ajoin parkkihalliin, pitkästä aikaa Kauppakadun puoleiseen osaan. Tuli mieleeni parin vuoden takainen tapahtuma. Hallissa on siellä täällä paikkoja vähäpäästöisille autoille. Ne on selkeillä vihertäväsävyisillä kylteillä merkattu. No, kun silloin taannoin halliin suhailin, oli tällaiselle paikalle parkkeerannut kaivinkoneen kokoinen vanha Mersu, siis oikea polttoaineen pihistäjä! Eikä siinä vielä kaikki: Kuski, karvahattupäinen äijänköriläs, nojaili auton vieressä olevaan pilariin tupakkia puoltellen. Pilariin, mihin oli kiinnitetty suurikokoinen tupakointikielto! Minä siitä ohimennessäni loin katseita niin autoon, ukkeliin, kieltoihin, kuin muihinkin merkintöihin. Mies mulkoili vastaan sen oloisena, että mitä tuo juippi oikeen silmäilee? En mitään sanonut. Mieli teki, mutta on kokemuksia siitä, kuinka ihmiset reagoivat asiallisinkin huomautuksiin. Se näin jälkeen päin harmittaa, etten kännykällä kuvaa tilanteesta napannut.
  Sen takia tuo tarina muistui mieleeni, kun äsken samalla paikalla törötti taas Mersu. Tällä kertaa uudenkarhea ja tunkkirekan pituinen. Oletettavasti ei sekään kyltin kertoman kulutusrajan likimaillakaan. Nyt ei sentään kukaan tupsutellut kirstunnaulaa.
  Olen kyllästymiseen asti ihmisten piittaamattomuudesta känissyt. Eivät nuokaan pikkurikkeet maalta merelle nakkaa, mutta jos jättää pienet asiat huomioon ottamatta, ei välitä paskan vertaa ohjeista tai säädöksistä, on helppoa olettaa, että kynnys sivuuttaa laki ja järjestys isommissakin jutuissa on matala, jollei peräti lattian tasolle hioutunut.

  No niin, tuli taas maailmaa parannettua, raskaalla kädellä. Hyvähän täällä elää olisi, jos Peppe valistuneena itsevaltiaana huseeraisi. Vai olisiko? Luultavasti ei. Tulisi kahnauksia sekä vähemmän-, että enemmän valistuneiden kanssa, luulen. Ja vielä samanasteisen valistuksen omaavien kanssa myös. Sellainen on ihmisluonto.

  Näistä syvällisestä pohdiskeluista maallisempiin. Ostin itselleni lipun elokuviin. Huomiseksi ostin, kello 15:30 näytökseen lunastin. "ROGUE ONE, the Star Wars Story" on leffan nimi. Tiijä häntä, onko millanen, mutta pitää se katsoa.
  Ensi viikolla, ehkä jo viikonloppuna, mennään Hilpan kanssa yhdessä tsiikaamaan "Passangers". Rouva ilmaisi halukkuutensa, kun äkkäsi sitä mainittavan "romanttiseksi scifi-elokuvaksi!" Sellasia ne naiset ovat. Jotkut. Niin kuin jotkut miehetkin, ei sen puoleen. Sanon vaan, ettei syytetä stereotypioimisesta, saatikka sovinistiksi solvata. Tahi pahimmassa tapauksessa misogyyniksi leimata.

  Reilun tunnin olen tässä nyt naputellut. Kohta sörnäytän muutaman korttelinvälin Hilpan jumppapaikan luo. Käväisen pikaisesti Sokoksen kirjaosastolla ja Suomalaisessa Kirjakaupassa tiissimässä, josko olisi alennuksia ilmaantunut.
  Tänään kun ei tule edes Emmerdalea, eli ei tarvitse sitä tallenteesta muikuilla, saatan kirjoitella illemmalla blogin loppuun. Jos vielä löytyy jotain sanomista.

  Nyt kotona taas. Syötiin uudenvuodenaattoillasta jäänyttä Tex-mex-ruokaa. Alkaa pikkuhiljaa olla jääkaappi joulunajan herkuista ehtynyt. Hilppa kiehautti sunnuntaina kinkunjämistä hernevellin. Sitä pyhänä syötiin, huomenna taas. Ja monta annosta meni pakkaseenkin. Ei toinnii taida olla juhla-antimista kuin vähän juustoja jäljellä. Ja nehän vaan paranee vanhetessaan. Vähän niin kuin mekin.
 
  Yllä kerroin meneväni katsomaan kirja-aleja. Niin tein, ostin myös. Ostin nimittäin Digi-kuvauksen oppikirjan. Ensimmäisen sellaisen kohdallani. Joskus lainasin kirjastosta muutaman asiaan liittyvän teoksen, mutta en jaksanut perehtyä. Olen siis ottanut kuvani enimmäkseen automaattisäädöillä. Nyt muuttuu ääni kellossa! Tai kamerassa kuitenkin! Otan asiakseni opetella järkkärin käytön, ainakin alkeet. Ja käyttää hyväkseni ammatilaisen antamia neuvoja, niksejä ja vihjeitä. Voi siis olla, että kuvien laatu paranee. Tai luultavasti huononee, aluksi ainakin.
  Kuvaukseen liittyy paljon muutakin, kuin kameran säädöt. Kirjasta löytynee tietoa kaikista valokuvaukseen liittyvistä, siinä huomioon otettavista seikoista.
  Eli koulun penkille Peppe! Aioin olla itselleni ankara opettaja, ymmärtäväinen kuraattori ja isällinen luokanvalvoja.

  Tiilikaiset lähtivät sunnuntaina kotiinsa, vaikka Annalla onkin vielä lomaa toista viikkoa jäljellä. Iiris aina yhtä tyylikkäänä. Ikävä sitä tulee.

  Fiksu tyttö se on, Iiris. Hän ei ole liiemmälti saanut karkkeja syödäkseen. Nyt, joulun kunniaksi, antoi äiinsä joskus suklaakonvehdin, kun me muutkin kahvin kanssa otimme. Kerran sitten Iiris kysymään:
  "Äiti, saanko suklaata?"
  "Ei nyt oteta", vastasi Anna.
  "Voitaisko keittää kahvia?" tuumasi tyttö arvellen, että silloin on hänelläkin mahdollisuuksia.
  Hilppa oli tänään jutellut Annan kanssa. Anna ja Iiris olivat käyneet shoppailemassa, nauttineet kahvit ja mehut sekä pienet suklaa-annokset harjakaisiksi. Iiris oli pyytänyt lisää. Kun Anna oli evännyt, oli tyttö tokaissut:
  "Voisin mennä kysymään." Alkaa olla vinkeitä likalla.  Minä lopetan tähän, vetäydyn katsomaan uutisia.

VIHOVIIMEINEN BLOGI (v. 2016)+NUORUUS BY PEPPE

  "Ensin haluaisin muistaa kilpailijoideni leskiä", aloitti Velho-sarjakuvan Kunkku kiitospuheensa, kun hänet oli valittu Vuoden Mieheksi. Minä en ole Kunkku, joten aluksi Toivotan Kaikille Suotuisaa Uutta Vuotta!

  Itselleni tulee paukuton aatto. Niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin. Pommeja olen muistaakseni kerran elämässäni ostanut, sisäisiä paukkuja puolestaan aika monena aattona viljellyt. Nyt ollaan näin. Jos ei väsy voita, näkee parvekkeelta räiskettä kyllin, ken sitä haluaa.

  Jo eilisaamuna oli jotkut liian aikaisin isukilta paukkuja saaneet tulevaisuuden toivot poksauttaneet yhden postilaatikon tuusan paskaksi. Tilalle oli ripustettu muovikassi vastaanottamaan aamun lehteä. Tiedän, että talossa asuu iäkäs pariskunta; olen joskus lenkillä nähnyt miehen kepin kanssa köpöttelevän lehteä noutamaan. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät syylliset ole maahanmuuttajia.

  Sitten puran mieltäni toisesta asiasta. Vakio- ja suosikkikauppani Lidl teki tempun. Tai on se kai tehnyt montakin, ja monta kertaa. Mutta huomasin tämän vasta äsken. Me nimittäin käytämme kaupparyhmän ystävällistä nelikerroksista Floralys Supersoft wc-paperia. Se maksaa muistaakseni 4,06 €/10 rullaa. Välillä on kaupassa XXL-tarjouksena 16 rullan pakkaus hintaan 6,46 €. Olin jo aiemmin pannut merkille, että noissa XXL-jutuissa on jotain outoa. Nyt syvennyin asiaan. Kuinka ollakaan, XXL-tuotteen keskirulla on halkaisijaltaan 10 mm suurempi, kuin normaalirullan (normaali 40 mm, XXL 50 mm). Kun täyden rullan halkaisijakin on normaalissa muutaman millin isompi, kuin tarjoustavarassa, on saavutettu etu vähintään kyseenalainen. En tosin jaksanut tarkkaa laskutoimenpidettä suorittaa. 

  Johtopäätös: Mikäli XXL-koolla tarkoitetaan keskirullan halkaisijan kokoa, olisi se mielestäni ollut reilua ilmoittaa mainoksessa. 

  Sellaisia kaupat ja kauppiaat ovat, ei Lidl (luultavasti) ole pahimmasta päästä. Kunhan vaan marmatan.

  Olen tässä aamuna muutamana jakanut fb:ssa joitain kuvia liittyen Lahteen, Hollolaan ja lapsuuteen. Tällään nyt tähän blogiin jokusen nimikkeellä: NUORUUS BY PEPPE.

  Pennilä ja Säästöpankin liikerakennus uunituoreina

Ensimmäiset Jamekset

Atleetti -64 ja sama tyyppi suksilla

Mikkelin oppivuodet

Takaisin Anttolaan

Maalaispojat  Münchenissä 1970 kesällä

Duunia Saksanmaalla 1971

Riti-vainaan kanssa kemallaan Aittalahenvuorella eli "Himalajalla" ehkä 1972

(photo by "parempi Paavilainen")

  Luulen, että kuvasarjat loppuvat tähän. Tai ehkä, jos vuosia siunautuu, VANHUUS BY PEPPE tulee julkaistavaksi. 

  Perhe Tiilikainen lähti ulos kosteaan +4-asteiseen talvipäivään. Minä viimeistelen tämän "vihoviimeisen". Annalla ja Jonilla ei ole vuodenlopettajai/uudenaloittajaissuunnitelmia. Siis muita, kuin, että yhdessä ihmetellään, uutta aikaa odotellaan. 

  

Eli vielä kerran: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

VÄLILLÄ JUHLIEN VÄLISSÄ

  Joulu meni. Niin menivät Anna ja Iiriskin. Menivät eilen Mikkeliin Emman luo. Joni meni jo Tapanina Helsinkiin. On kuulema kertynyt opiskeluun liittyvää piisalle asti.
  Anna tuo näillä näkymin äiti-Elinan perjantaina tullessaan. Taitaa neljä päivää sukulointia olla riittävä määrä kerrallaan, molemmille osapuolille. Ihan hyvä niin. Ei tarvitse minun vasiten lähteä Elinaa hakemaan. Vaikka pieni homma se ihmiselle olisi, suurempi otsonikadolle.

  Joulupukki, kuka se ikinä olikin, toi minulle pari kirjaa. Bruce Bringsteen'in ""BORN TO RUNin" jo lukaisin. Mahtava juttu meidän musiikinystävien kannalta, että mies ei luovuttanut, jaksoi puurtaa valitsemallaan tiellä vuosikausia lähes rahattomana milloin missäkin päänsä kallistaen.
  Nyt kuuntelee, varsinkin Pomon ensimmäisiä albumeja, hieman eri korvin, kun on lukenut tarinan niiden synnystä. Bruce oli musiikin parissa punnertanut kokopäiväisesti yli kuusi vuotta, kunnes
"Greetings from Ahbury Park, N.J.", "The Wild, the innocent & E Street Suffle" ja "Born to Run" näkivät päivänvalon kahdessa vuodessa 1973-1975, Keskimmäistä noista äänitteistä ei löydy musiikkikirjastostani. Kaksi muuta kuuntelin tänään aamulenkilläni. "Greetings from..." antaa viitteitä tulevasta ja "Born to Run" räjäyttää kuulokkeet korvilta, yhä vieläkin! Kova jätkä, tuo irkku-italialialainen itseopiskellut rokkari.
  Minulle läheisin miehen tuotannosta on kuitenkin 1978 ilmestynyt "Darkness on the Edge of Town". Siihen liittyy niin monia muistoja.

  Toinen saamani kirja on Jenny Rorneby'n esikoisdekkari "LEONA - Kortit on jaettu". Itseni pukille osoitettuun kirjeeseen kirjoittama, kuten Pomonkin teos. Sitä olen vajaat sata sivua ehtinyt lukea. Taattua ruotsalaista dekkarilaatua. Hieman normaalia eksentrisempi päähenkilö tässä erikoisen rikoksen ratkaisemisesta kertovassa tarinassa.
  Varasin jo Jennyn toisen osan "LEONA-sarjaan": "LEONA - Tarkoitus pyhittää keinot". Se on vasta kirjastoihin tilattu, tulee aikanaan. Eikä jonoakaan ole pitkästi.
  Samalla varasin McCall Smith'in " "Kahvia komeille miehille" sekä Cilla & Rolf Börling'in teoksen "Kolmas ääni". Mma Ramotswen tutkimukset ovat aina hersyttävän hauskoja ja inhimillisiä. Böling'ien Olivia Rönning'in ja Tom Stilton'in  tutkimuksista kertovan kolmiosaisen sarjan keskimmäinen on jostain syystä jäänyt lukematta/huomaamatta.

  Pari päivää ja rapiat uudenvuoden alkuun. Tokko jaksan pommeihin asti aattoiltana valvoa. On vielä auki, ovatko Tiilikaiset Hollolassa/Lahdessa vuodenvaihteen. Ja jos ovat, pääsemmekö Iiriksen väliaikaisiksi holhoojiksi, eli menevätkö Anna ja Joni joittekin ystäviensä luo? Vai ovatko hekin meidän melko banaaleissa vastaanottajaisissamme? Vai onko koko perhe Helsingissä? Selvinnee lähiaikoina, kaikki käy.

  Hilppa lähti bussilla duuniin, minä jäin kirjoittamaan. Kohta lähden kauppaan. Katson jonkin tallenteen. Syön. Otan nokoset. Luen. Lähden hakemaan Hilpan. Eli onkos tullut arki, taas juhlien keskelle?
 
  Jos ei nähdä, kuulla, tekstata, morseteta, sähkeitä tai savumerkkejä lähetellä, eikä kyyhkyjä panna matkaan, niin peukkua tulevalle vuodelle Iiriksen pottuvarpaan symboloimana.

KOKEMUSTA RIKKAAMPI AATTO

  Aatto takana, joulupäivä illassa. Niin siinä kävi, että eilinen vesisade lähes hävitti lumet. Ja kasteli hautausmaakäynneillä.
  Mutta joulu on joulu, aatto on aatto. Hyvissä ajoin, illan alkaessa hämärtää, päiväunien tultua uinuttua, alkoi pukin odotus näkyä eräillä pienillä kasvoilla. Siis asiat hoitumaan! Peppe-pappa luikki alakertaan, sonnustautui joulu-ukon vetimiin, nappasi lahjasäkin olalleen, livahti alaovesta ulkoilmaan, kiersi talon etupuolelle soittamaan ovikelloa. Vastassa oli Iiris-tyttö äitinsä sylissä, eikä pelännyt lain! Löi käs'päivät ja esitteli itsensä.

  Joo, ei likka vierastanut, alkoi pukin säkistä ojentamia paketteja jaella. 

  Pukin esiintyminen oli hieman kangertelevaa, mutta meni Iirikseen täydestä, onneksi. Aika noloa olisi ollut, jos olisi pukki ensimmäisellä keikallaan paljastettu ja nolattu!

  Kaukainen vieras ei joutanut kovin kauaa olemaan, kertoi olevan vielä paljon koteja käymättä. Jätti Iiris-tyttöselle tehtäväksi jakaa loput paketit. Lopuksi pukille laulettiin "Tuiki tuiki tähtönen". Äijä toimeutui oikein asennossa esitystä kuuntelemaan.

  Täytyy sanoa, että oli paras pukin ikinä pukkina ollessaan kuulema esitys. Nyt olen siis kokemusta rikkaampi. Ensi jouluna, jos asiat mallillaan menevät, olen viisaampi esiintyjä. On kyllä syytäkin; Iiris on vuoden vanhempi!

  

  Kun hipsin "siviilit" vaihdettuani portaita yläkertaan ihmetellen, että jokos se pukin turjake ehti käymään, kun ihan pienet tirsat vaan tempasin, ei Iiris asiaan edes reagoinut. Muut antoivat auliisti vastauksia, tyttö istui valtavan pakettipinonsa vieressä intoa täynnä.

  Lopulta lahjat oli auottu, ja Iiriksen ilme tyyliin: "Eiks' varmana oo enää yhtään pakettia?"

  Lahjahumun jälkeen syötiin jouluateria. Sitten Tiilikaiset lähtivät Aija-mummon luona käymään, veivät Elinan mennessään kotiinsa.

  Tänään hain taas Elinan meille. Anna, Joni ja Iiris olivat iltapäivästä asti Aijalla. Tulivat juuri äsken takaisin.

  Iiriksellä oli tosiaan kurkunpääntulehdus. Ääni oli vielä perjantaina melko olemattomissa, tyttö vähän vielä noiveissaan. Mutta onneksi jo eilen oli ihan pirteä. Hieman yskää on jäljellä, mutta ei se tunnu menoa haittaavan.

  Huomenna tulee Anttolan lähtystö. Meitä onkin melkoinen porukka selviytymässä kinkunjämistä sun muista jouluherkuista: yhdeksän aikuista ja Iiris. Kyllähän Anni ja Katriina aikuisiksi pitää laskea, ainakin ruokapöydässä. No, vitsi, vitsi. Isoja tyttöjä he jo ovat. 

  Elina lähtee sitten heidän muassaan muutamaksi päiväksi Anttolaan. Käyn äidin pois hakemassa, kun aika on kypsä.

  Iiris jammailee lahjasyntikan kanssa, Joni peesailee, minä kirjoitan, Hilppa duunaa lisää sienisalaattia (sitä maailman parasta!) huomiseksi, Anna yrittää muina naisina viritellä tyttöään henkiseen nukkumisvalmiuteen.

  Minä taidan lopetella tämän kuvakirjan. Pitnee katsoa yhdet valtakunnan uutiset. Lopuksi laitan vielä kuvan mummolaan lähtemiseen tälläytyneestä Iiriksestä. 

PS. Ei Peppe-pappana, eikä -pukkina oleminen yhtään pöllömpää puuhaa ole!

KOHTI JOULUA

  Mainiolla mallilla on joulun valmistelu. Siivous tehty eilen. Kuusi kasattu ja koristeltu tänään. Samoin muitakin joulun tilpehöörejä laitettu näytteille. Joululiinat tällätty pöydille. Kranssi roikkuu ovessa. Kinkku, juustoja, kolmen sortin lohta, pähkinöitä, rusinoita hankittu. Lahjat, enimmäkseen Iiriksen, paketoitu. Huomenna vielä piipahletaan Lahdessa kaupassa muutamassa, käydään hoitamassa Elinan asiat. Että valmiina ollaan. Samaa mieltä ovat Iki-Tonttu ja Huopahattu. Ja onnellisia ovat myös, nuo mainiot veljekset, kun liki vuoden makailun jälkeen pääsivät tuulettumaan.

  Omalla kohdallani jäi joulupukille kirjoittamatta, en edes mailia lähettänyt. Mutta lyhyt olisi lista ollutkin. Yksi asia vain: Ottakaa ihmiset onkeenne John'in ja Yoko'n  kehoitus!

Ja sama vielä latinaksi, jos joku ei englantia osaa:

  Tiilikaiset tulevat sitten perjantaina. Iiris kuuluu olevan vähän pipi; kurkku kipeä ja lievää kuumetta. On ollut jo pari päivää. Toivotaan, että tyttö jouluksi tervehtyy. Hänelle aatto oheistoimintoineen tärkeää on, me muut joudettaisiin potemaan. Paitsi minä. Ei pukki saa sairastua!

  Pimeää, märkää ja liukasta on joulun alus kelien puolesta. Tänään on talvipäivän seisaus. Taitaa jurottaa huomisenkin valoisan aika samoissa lukemissa, mutta aatonaattona on päivä jo kukonaskeleen pidempi. 

  Nippa nappa saattaa lumi maassa säilyä Hollolan koordinaateissa. Vai onko oikein "koordinaateilla?" Etelämmässä ja lännemmässä on musta joulu tulossa. Mutta eihän se pukkia, sitä oikeaa, haittaa, kun porovaljakolla lentää. Ei kirsku jalakset asfaltilla ja soratiellä. 

  Se on varmaan pukillakin nykyään helpompaa suunnistaa, kun on navigaattori reessä. Siihen se on ohjelmoinut reitin jo hyvissä ajoin. Joten älkää lapset olko pahoillanne, jos pukki ei kauaa teillä aikaa vietä. Minuuttiaikataulu on äijällä. Ei se muuten ehtisi koko palloa kiertää. Onneksi pääsee aikavyöhykkeittäin matkaamaan. Muuten menisi äitiisä koko homma, jäisi monia koteja käymättä, lukuisa joukko lapsia tapaamatta.

  Kun pääpukki on kaiken lisäksi pestannut, minut mukaanlukien, melkoisen joukon assistentteja, tulee tuo mahdoton urakka luultavasti kunnialla hoidetuksi tänäkin jouluna.

  Vielä pukkiasiaa sen verran, että älkää hyvät lapset uskoko sellaiseen pukkiin, joka lentää helikopterilla! Se on feikki! Näitä kelmejä ilmoitellaan jo marraskuulta asti saapuviksi ties mihin joulunavauksiin. Ne eivät ole oikeita pukkeja, eivät edes pukin värväämiä avustajia. Oikeaa pukkia pistelee vihaksi tuollaiset kutaleet. Oikea pukki lentää ainoastaan porovaljakolla. Johan siinä kerosiiniä palaisi, melusaastetta sikiäisi, ja perheenisille tavattomasti vaivaa tulisi, kun joutuisivat kopterille lasketumispaikkoja raivailemaan.

  Toinen asia, mistä lapsukaisten ei tarvitse murhetta kantaa, on se, että jos heidän kotonaan ei ole tarpeeksi isoa savupiippua, pukki tulee ihan ihmismäiseen tapaan ovesta. Niin isoja savupiippuja ei ole kuin Ameriikassa, ehkä Kanadassa myös. Saattaa olla Siperiassakin, en ole ihan varma. Ja onhan etelän mailla koteja, joissa ei ole piippuja lain, ei ole välttämättä oveakaan. Mutta kyllä joulu-ukko osaa, ja tietää, mistä teillekin sisään ilmestyy.

  Voimme nyt rauhallisin mielin pari joulunaluspäivää viettää, me täällä Hollolassa, samoin kuin kaikki oikeaa tietoa saaneet lapset ympäri planeettaa. toivottavasti muutkin ihmissukuun kuuluvat asustajat. 

  Laitoin fb:iin  joulukortin, muistaakseni eilen. Pistän kuitenkin vielä lopuksi yhden toivotuksen teille, jotka tämän lukevat.

VULGÄÄRI ATMOSFÄÄRI

  Mistä lie sanapari mieleeni pullahti. Äsken päiväkävelyllä se kuitenkin sinne ilmestyi kummittelemaan. No, sointuuhan tuo melko vulgääristi. Mutta mitä se tarkoittaa? Rahvaanomainen tunnelma? Karkea kaasukehä? Moukkamainen ilmapiiri? Kansanomainen ilmakehä? Sano sinä. Aurinkokuntamme muilla planeetoilla on ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna vulgääri atmosfääri. Epäilemättä myös kosmoksen planeetojen ehdottomalla enemmistöllä. Luultavasti muualla maailmankaikkeudessa esiintyvien elämänmuotojen mielestä maapallolla on vulgääri atmosfääri. Monessakin mielessä.

  Fb-jakojen perusteella milloin kukakin ja milloin minkäkin alan edustaja tuo esiin perusteltuja mielipiteitään siitä, miksi a) pääministerin, b) koko hallituksen, tulisi pikaisesti erota. Samoin fb-jakojen perusteella millon kukakin ja milloin mikäkin tavallinen kansalainen tuo julki perusteltuja tai perustelemattomia mielipiteitään siitä, miksi a) pääministerin, b) koko hallituksen, tulisi erota.
  Kuinka tämä vaikuttaa a) pääministeriin, b) koko hallitukseen? Se vaikutta c) ei mitenkään, d) ei sitäkään vähää. Siltä näyttää, että hallitus porskuttaa läpi vaalikauden valitsemallaan linjalla. Kekkosen aikaan ja hätätilahallitukseen on pitkä aika, eivätkä Saulin valtaoikeudet taitaisi sellaiseen riittää, tokko tahtokaan.

Tähän kohtaan tällään vulgäärin atmosfäärin keskelle sijoitetun omakuvan.

  Risteilin aamupäivällä kuvakirjastossa. Se on kansioitu aikajärjestyksessä, mutta muuten kyllä ruokottomassa epäjärjetyksessä. Pitäisi käydä se läpi ajan kanssa, järjestää myös aiheen perusteella. 

  Ikuinen ongelmahan on, että kun muistelet, että olet joskus ottanut kuvan siitä ja siitä tilanteesta, sen esiin kaivaminen on työlästä. Jos tarkka ajankohta on tiedossa, löytyy otos kyllä nopeasti. Mutta jos et tiedä, oliko se viime kesänä, vai edelleisenä, vaiko kuitenkin neljä kesää sitten, ja oliko se kesä-, heinä-, vai elokuussa, alkaa sapettamaan. Pitäisi tosiaan kehittää hyvä ja helppolukuinen kuvientallennussysteemi. Mutta ei se ehkä ole kovin helppoa; jos olisi, olisi joku sen jo kehittänyt.

  Minulla on tapana tallentaa kuvat useaan eri paikkaan, varmuuden vuoksi. Kotona ne ovat pöytäkoneella ja kahdella ulkoisella kovalevyllä. Avokkaassa eläkepäiviään viettävä läppäri sisältää kaikki siellä olessa otetut kuvat (mitkä toki olen tuonut myös kotiin). Lisäksi kaikki ottamami kuvat löytyvät myös Google-kuvat-sovellutuksesta. Osa menee sinne automaattisesti, osa täytyy ladata, riippuusiitä, millä laitteella kuvat ottaa. Google-kuviin otokset tallentuvat aikajärjestyksessä. Niin, ja alkuperäisiä pienempinä tiedostona, jolloin mr. Googlen tarjoama tallennustila on rajaton. On ne mahdollista Googleen tallentaa isoina tiedostoinakin, mutta silloin ilmainen pilvitila loppuu äkkiä, ja lisätilan joutuu ostamaan. 

  Google-kuvissa on tietysti se hyvä puoli, että ne voi etsiä miltä laitteelta tahansa. Kovalevyille tallentamisessa on se idea, että siellä kuvat ovat alkuperäisessä koossaan, ja tietokoneella niitä on mahdollista monin tavoin muokata. 

  Kunhan joulut saadaan vietettyä, aion syventyä RAW-kuvaukseen. Raakakuvassa tallentuvat kaikki kennon toistamat kuvapisteet ilman korjauksien vähentämiä pikseleitä, kuten tapahtuu jpg-kuvissa. RAW-asetus ottaa huomioon kameran säädöt, mutta niitä voi poistaa tai muuttaa kuvankäsittelyohjelmalla. Jpg-kuvassa on muokattava jo kertaalleen lopullisesti säädettyjä ja vähemmän kuvainformaatiota sisältäviä kuvia.

  Aion siis täst'edes pitää Olympos Penn-F kamerassani asetusta, joka ottaa jokaisen kuvan sekä jgp:nä, että raakana. Kuulostaa hienolta, eikö? Mutta olen ahkera opettelemaan, kun jotakin päätän. Toivottavasti työ tekijänsä palkitsee, jossain hamassa tulevaisuudessa. 

  Yllä lisää Etelä-Luonterin vulgääriä atmosfääriä.

  Huomenissa taidan mennä autonpesuun. Elinallakin pitää käydä, kauppa-asiat hoitamassa, kuusi kasaamassa. Pari lahjakorttia parille nimeltä mainitsemattomalle on myös hankittava. 

  Tiistaina siivotaan. 

  Keskiviikkona kastataan kuusi ja sotketaan. 

  Torstaina tehdään minkä mitäkin, ainakin ruokaostoksia läjäpäin. 

  Perjantaina tulevat Tiilikaiset, paistetaan pari pellillistä lihapiirakkaa ja kinkku. 

  Lauantaina syödään riisipuuroa, käydään haudoilla, tuodaan äiti meille, syödään, jaetaan muiden niukat ja Iiriksen runsaat lahjat. Korviini on kantautunut huhua siitä, että Anna on tuomassa joulupukin varusteet mukanaan. Ja että minusta on kaavailtu pukkia? Mikä siinä. Mutta tekninen toteutus pohdituttaa. Kun olin lapsonen, sattui jouluisin niin, että isä-Erkki oli aina antamassa hevosille heiniä, kun joulupukki poikkesi. Mutta meillä ei hevosia, tallista puhumattakaan! On kyllä autokatos, vaan ei taida mennä Iiriksellekään läpi, että Peppe-pappa joutuu lähtemään auton tankkaukseen. Ja pihallako minä kostyymin vaihtaisin? Ehkä homma toimii siten, että luikin alakertaan, vaihdan pukin muotoon, livahdan alaovesta pihalle, kierrän soittamaan ovikelloa. Ehkä noin. Ensimmäinen pukkikeikka jännittää!

  Sunnuntaina syödään. 

  Tapanina tulevat Hanelin porukat käymään, syödään rääppiäisiä, juodaan kahvia. Elina lähtee heidän kanssaan Anttolaan, haen hänet kotiin, kun aika tulee. 

  Annan, Joni ja Iiriksen joulunaika kulunee meidän ja Aijan välillä surffaillessa, joten en heitä osaa aikataulutukseen täsmällisesti sijoittaa.

  Sitten se on joulu ohi, maallisessa mielessä. Hilpalla on vielä ti. 27.12. vapaata. Saattaa olla, että kinkunjämistä jalostuu hernevelli. 

Vielä yksi atmosfääri, kun asiaan alettiin.

  Siivillä aika rientää. Tammikuuksi on eläkeläiselle paljon ohjelmaa, mm. kolmivuotishammastarkastus ja auton vuosihuolto. Tietysti en kummassakaan toimenpiteessä itse ole suorittavana tekijänä, mutta on minun toiseen itseni, toiseen autoni raijattava.
  Toivottavasti helmikuussa on lumikenkälumet maastossa. Maaliskuusta lähtien aletaan olla Avokkaassa. Hilpalla on pari viikon jaksoa lomia, pääsiäinen ollaan myös, mikäli jääkelit muotoutuvat ystävällisiksi.
  Hetikohta onkin Valpuri, vedet vapaina, ehkä pian Hilppakin. Siitä alkaa uusi kausi elämän varsitiellä.

Lopuksi jouluisempia värejä kesältä 2010.