VIIME AIKOINA TAPAHTUNUTTA L. AJATUKSIA JA HAJAUTUKSIA

  Oulussa paljastui traaginen tapahtuma, mutta oliko se niin tärkeä koko sensaatioita halajavalle kansalle, että iltapäivälehtien piti sitä ruotia, repiä ja raastaa sivu- ja päivätolkulla? Äsken näkyi vaihteeksi olevan IS:n sivuilla ykköslööppinä: ”Oulun vauvasurmista epäilty äiti paljasti isien nimiä!”. Nyt ei kun tutkiva journalismi penkomaan nimet esiin ja ne julkaisemaan. Saadaan valtaväestölle hekumaa, muutamille lisää surua ja murhetta. Kyllä lehdet tietävät mikä myy. Jos joskus tulee esiin positiivinen uutinen, täytyy sen olla vähintään sadan tuhannen ihmishengen sankarillinen pelastaminen, tai saasteettoman ja ilmaisen energian keksiminen, saadakseen edes osan Oulun sinänsä kammottavien lapsensurmien hallitsemasta palstatilasta. Immeisiin kun tuntuu raadollisuus vetoavan humaanisuutta kerkeämmin.

  Kokoomuksen saa uuden puheenjohtaja ensi launtaina Lahdessa. Samassa rytäkässä saamme, niin sinä, minä, kuin Hentun Liisakin uuden pääministerin. Mikä muuttuu? Valistunut arvaus: ei mikään!

  Vihreät päättivät, kysyttyään ensin Saanilan Stanilta neuvoa, pidättäytyä yhden puheenjohtajan taktiikassa. Ehkä hyvä niin; mitä useampi kokki, sen huonompi soppa.  Mikäli nyt poliittista soppaa huonommaksi voi saada.

  Uusinta uutta; Kultarannassa puitiin Suomen tulevaisuutta, tuloksena pahnoja ja akanoita. Lavrov ja Tuomioja tapasivat, nyt tiedottavat. Tuomiojalla on kyllä selkärankaa sanoa, mitä hän ja Suomi ajattelevat, mutta Lavrov vastaa Speden muinaista sketsiä mukaellen: ”Mitä sitten!?” Taas kysymys: mikä muuttuu? Valistunut arvaus: ei mikään!

  Teemu Selänne ei tule Jokereihin. Onneksi miehellä on sen verran kontanttia, ettei tarvitse lähteä pelleilemään Harkimon leikkikentälle.

  Elämää suurempaa ovat vain jalkapallo sekä haikumuikut uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen kera. Nythän käy niin, että kisat alkavat ensimmäisten keltavahveroiden pullahtamista aiemmin, mutta kyllä soosi tehdään ennen välierävaihetta. Pottuja saa jo, ei kun sitten patistamaan Hanelia nuotalle. Viime päivinä on uutisoitu usean tähtipelaajan pois jäännistä, loukkaantumiset pääsyynä. Minulla on kuitenkin tuntuma, että nimetyistä/nimettävistä  960:stä pelaajasta seuloutuu taidokkaita suorituksia, jumalaisia syöttöjä, henkeäsalpaavia maaleja, epäinhimillisiä torjuntoja. Torstaina se alkaa, kaikki nauttimaan!

  PS. Olen nytkähtänyt mestaruus-uumoiluissani Argentiinan kannalle. Ken elää, se näkee.

  PPS. Taisin kehua Jortti Pehannekselle, että seuraava blogini olisi pidempi. Valittaen on todettava: "Tähän on tyytyminen", kuten sano Luukon Ane, kun kolmannen kerran peräkkäin nuotalla vesiperän vetivät.

Tämä Kangastalon Puutarhalta viime perjantakina ostetun amppelin, a' 12 € (nimi niin vaikee ja outo, vaikka samoja on ollu jo monena vuonna, etten saa päähäni) kuva tällättäköön päätökseksi 13.7. pelattavan loppuottelun Brasilia-Argentiina (2-3) kunniaksi.

  

TURHAT VALITTAJAT, PAREMMAKSIPANIJAT JA BESSERWISSERIT

  Kuinka usein tunnet itseäsi väärin kohdellun? Kuinka usein olet katkera osaksesi langenneesta ymmärtämättömyydestä? Kuinka usein olet kateellinen ystävälle, naapurille, tutulle, työtoverille, jos vaikka kenelle? Kuinka usein vaivut itsesäälin kuiluun, surkuttelun syöveriin, alakulon alhoon? Tunnen/olen tuntenut jokusia edellä luetellun kaltaisia lähimmäisiä, turhan valittajia, itsesääliin uppoutuvia, joille kaikki hyvä, mitä muille tapahtuu on punainenen vaate, joille muiden onnistuminen on ylipääsemätön harmin lähde, joille omat epäonnistumiset ovat muiden aiheuttamia. Luulisi olevan raskasta elää tuollaisten luulojen, tuollaisen katkeruuden vallassa. Katkeruutta toki on itse kukin joskus kokenut, kadetta kantanut. Mutta kun niiden antaa muodostua vallitseviksi, alkaa elämä muistuttaa helvettiä, otaksun. Tai voihan joku masokismiin suuntautunut nauttiakin tuon kaltaisesta itsekidutuksesta.

   Allekirjoittanut ei suinkaan lukeudu valoisimpiin vaikuttajiin, elämänmyöteisimpiin etenejiin. Joskus,( lue ”aika usein”), olen vihainen epäonnistumisistani, mokailuistani, väärinkäsityksistäni. Mutta olen vihainen vain itselleni. Kadehtinut en ole juuri ketään (ehkä joskus vähän), vaikka hyväosaisempia, varakkaampia, onnekkampia, kuten etevämpiäkin tienoot pullistelee. Pitää olla tyytyväinen siihen, mitä on annettu ja mihin kykenee. Kuten huomaatte, ei meikää liialla kunnianhimollakaan ole siunattu.

  Toinen merkille pantava ihmistyyppi on ”paremmaksipanijat”. Keskustelu heidän kanssaan on melko tuskallista. Kertoi heille mitä tahansa, he ovat vähintään saman kokeneet, tuplaten tehneet, monin verroin laajemmin nähneet tyyliin: ”Minulta leikattiin tuossa keväällä umpisuoli” johon  ”minultapa on leikattu kaksi!”. Näille urhoille, miksei myös lyyleillekin ei ole tekemätöntä paikkaa, kokematonta tapahtumaa. Itsetunto lienee tämän kaltaisilla tallaajilla pakkaspuolen lukemissa, kun pitää, valheen voimallakin, sitä pöngittää.

  Läheistä sukua, sielun veljiä ja sisaria ”paremmaksipanijoille” ovat” besserwisserit”. Mihin tahansa keskustelu rönsyileekin, löytyy näiltä asiasta lisää tietoa, usein korjattua sellaista. Ja perinpohjaisesti selvitettynä. Itsetunnon kohotusta tämäkin, näyttämisen halua, tietynlaista kehuskelua. Noh, miksipä piilottaa kynttiläänsä vakan alle? Mutta tyylillä, pliis!

  Nyt, kun olen lytännyt muutaman ihmistyypin maan rakoon, voin minä, täydellinen luojan luoma, heittäytyä lukemaan 1. osaa ”Varistyttö” Erik Axl Sundin (pseudonuumi hemmoista Jerker Erikson och Håkan Axlander Sundquist) Varistyttö-trilogiasta.

KANNATTAAKO MÖKKEILY?

  Tilastohirmu, statistiikan valtikaton valtias, vertaileva skeptikko Pertsa päätti vetää estradille hieman lukuja ja kokemuksiinsa nojautuvaa faktaa omasta mökkielämästään.
  Kesäasunnolla vietetty aika/vuosi jakautuu seuraavasti:
  -kevätkunnostukseen (piippujen suojat, vedet päälle, saunan pumpun asennus, suotuveneen vesille laitto, etc.) n. 4 h
  -nurmen leikkuu n.20 h
  -vesominen (rantapajukko, toista metriä vuodessa vartta puskeva haapa, kaiken puuston harvennus) n. 20 h
  -puun teko (kaato, pätkiminen, halkominen, liiteriin roudaus vuoden tai kahden kuluttua) n. 40 h
  -erilaiset pikkurempat ja fiksaukset, n. 20 h
  -kauppareissut pidempien oleskelujaksojen aikana, n. 12 h
  -haravointi, syksyisin ja keväisin, n. 6 h
  -talvikuntoon laitto (kevätkunnostuksen vastakohta), n.6 h
  -talvella vesiavannon teko, lumityöt, n. 3 h
  Yhteensä "pakollisia" hommeleita n. 131 h. Mikäli isompia kunnostustöitä, esim. ulkomaalausta, joutuu tekemään, se ei sisälly edellä lueteltuun listaan. Töihin kulutettu aika koskee vain minua, Hilpalla se on varmasti enemmän, kun ynnätään siivous, ruoan laitto (en tosin omia grillailujani ja savustuksiani mukaan listannut), sekä osallistuminen luettelemiini arpietarointeihin.
  Lähimenneisyydessä vuotuinen mökillä vietetty aika on ollut keskimäärin 90 vrk = 2208 h, joista nukkumiseen n. 580 h., eli tolpillaan tokkuroitia jää n. 1630 h. Tästä seuraa, että "vapaa-aikaa" mökillä olosta on 1630 h - 131 h = 1499 h, eli obilgatoorista touhuilua on 131/1499*100 = n. 9 %, siis lusmuilla voi 91 % valveillaoloajastaan. Noh, eihän se ole koko totuus, aina ja ikuisesti täällä puuhaa piisaa, aikaa jää silti auringon ottoon, lukemiseen, tv;n kuikuilemiseen, musiikin kuunteluun, you name it.
  Tulevaisuudessa Anttolassa vietetty aika tulee huomattavastikin lisääntymään. Sehän kasvattaa puun tekoon ja kauppareissuihin, ehkä myös lumitöihin, käytettyä aikaa. Lorvailun mahdollistava ajan määrä kuitenkin tulee enenemään. Summa summarum: Mökkeily kannattaa!

ELÄ ÄLÄMÖLÄILE

  Jopa kehitin nimen tälle alkavalle turinalle! Mistä se pollaani pujahti, kaaliini kipaisi, hauliini hyppäsi, kuulaani kupsahti? Siinäpä tuhannen krediitin kysymys. Ihmislapsen aivoituksia on monasti vaikeaa vaistota, hankalaa havannoida, tuskallista tulkita, ahdistavaa analysoida.
  Minun ajatuksiani piinaa tällä haavaa paikkansa uusimisessa epäonnistuneiden meppien mahdolliset korvaukset, jotain 48 000-200 000 €, parlamentissä vietetyn (monen kohdalla luetaan "kulutetun", tai "hukkaan heitetyn") ajan mukaan määräytyen. Etuineen 12 000-14 000 €:n kuukausipalkan ohella tuo "sopeutumiskorvaus" selittänee politiikkojen halukkuutta jättää kotimaan hiekkalaatikko.
  Toinen hiertoasia on jääkiekkokisoista tulta alleen saanut "ryssäviha". Kun somea seuraa, havaitsee vihovenäläisen  parjaamisen oleva yhä, aina ja iänkaikkisesti monille vain pienen sytykkeen tarvitseva elämäntapa. Eikö olisi aika unohtaa menneet, nyt eletään tätä päivää. Ja toisekseen; jos vihaatte Malkinia tai Putinia, ei kai se koko venäjän kansan syytä ole!?
  Kolmanneksi, ja ajankohtaisimmin, ipottaa ilma. Periaatteessa olen "kaikki-ilmainen", mutta kun viiden asteen lämpötila ja tuulen kera pieksävä sade estävät obligatoorisen aamulenkin, on herääminen hankalampaa. Onhan minulla jokseenkin sateen pitävät lenkkiasu ja -kengät, mutta nautinto on poissa, jos rillit läpinäkymättömässä huurussa ja pipo vettä valuen vedättelee pitkin raittia.
  Sitten muihin askaruttaviin asioihin. Lähteäkö, vai eikö lähteä? Siis huomenissa Anttolaan. Sääennuste näyttää kotuullista, ei hellettä, mutta ei juuri sadettakaan. Kyllä se mentävä; viikolla on satanut/sataa niin paljon, että vene tulvii. Toisekseen viikonloppuna on sopiva keli puusouviin. Ja oikea aika kaataa koivuja rasiin. Siis avanti!
  Vielä vähän ajankohtaista.Valtion varat siirtyvät uusiin käsiin; aika näyttää, onko politiikassa noviisin osaan asettuvasta Urpilaisen korkkareihin. YLE:n uutisten mukaan Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaiden kannoissa vain hienoisia eroja.Yhteistä heidän suhteessaan kantoihin lienee kirkon periaate: Puhuttaessa yhteisen leivän jakamisesta, emme ota kantaa. Viitaten MTV:n uutisten otsikkoon "Metron vartija pahoinpiteli siiderimiehen hississä" vetäisen ilmoille kysymyksen: "Millaisen seulan läpi vartijakoulutukseen (jos heillä ylipäätään koulutusta on) valitut suodatetaan?"
  Siinäpä tärkeimmät, torstai on toivoa täynnä, jopa hela helatorstai!

Kanadanhanhet ja joutsenet odottelevat 

ELÄMÄÄ SUUREMMAT MITTELÖT

  Kaksi viikkoa ja rapiat, sitten se alkaa, kuukauden rutistus, penkkiurheilijan Eden, suurista suurin, urheilun genren kuningas,  jalkapallon mm-kisat. Meikäläinen iltauninen hemmo joutuu muuttamaan tottomuksiaan, viilaamaan tapojaan, totuttelemaan epäsäännöllisiin nukkuma-aikoihin. Onneksi kaltaiseni oman ajan hallitsija voi päivisin univelkaa lyhentää.

  Ensimmäiset mm-mittelöt, joita toden teolla seurasin, olivat vuoden 1970 Meksikon kisat, 1966 Englannissa järjestetyt olivat vielä teinihuumaa elävälle kaukaiset. Muistan noista Meksikon peleistä  Pelen, maaleista Mullerin, liberoista Beckenbauerin, sielukkaista Seelerin, muulinpotkuista Rivelinon liukkaudesta Jairzinhon, hanakkuudesta Rivan, joitain luetellakseni. Asuimme Anttola kk:ssä, Pennilän katolla. Vanhempani ja Haneli olivat lomareissulla, muistaakseni Pariisissa. Koistis-Pertti, Ahosen Riti ja minä katselimme pelejä yötä myöten. Olin Kokkosenlahden sahalla töissä, ja oli tuskallista aamuisin herätä, kello ei tahtonut olla riittävän tehokas, senhän voi sulkea! Onneksi Jormalaisen Antero kulki kyydissäni töihin. Ei ollut kerta, eikä kaksi, kun heräsin ovikellon sitkeään rimputukseen. Brasiliahan se mestariksi leivottiin, kuinka käynee tänä vuonna. Kisat on järjestetty 19 kertaa, ja isäntämaa on  mestaruuden kuusi kertaa saavuttanut, joten ei Brasilian voitto mitenkään epätavallinen olisi.

  Brasiliassa on ollut vaikeuksia kisoihin liittyvien rakennusprojektien kanssa; stadionit tullevat ajoissa valmiiksi, mutta liikennejärjestelyt on paikoin pahasti kesken. Kuinka lienee faveloiden, eli slummien siivoamisen laita? Niin tai näin, pelit pärähtävät perinteisesti käyntiin isäntämaan kamppailulla (Brasilia-Kroatia) 12.6. Lohkojahan on kahdeksan. Lohkosta A menee jatkoon Brasilia, toisesta paikasta kova kahina Meksikon ja Kroatian kesken, B:ssä lienee selviö Espanjan ja Hollannin eteneminen, C  (Kolumbia, Kreikka, Norsunluurannikko, Japani) on ympäripyöreä, D vaikuttaa Englannin ja Italian heiniltä, vai yllättääkö Uruguay?, E:stä Ranska jatkoon, toinen arvoitus, F myös toisen osalta auki, Argentiina eteenpäin, G putkauttanee Saksan ja Portugalin pudotuspeleihin, H:ssa Venäjä ja Belgia todennäköisimmät. Pertsan näkökulmasta vippuustaisi siltä, että Euroopassa on valtikka, kuudentoista joukkoon mennee täältä 10, jopa 11, Etelä- ja Väli-Amerikasta 5 tai 6, Afrikasta 1 (Nigeria), muuta saavat nuolla näppejään.

  Kuka sitten mestariksi? Kotijoukkue? Jatkuuko Espanjan triumfi? Argentiinan iskukyky? Saksan tasainen varmuus? Yllättääkö Ranska, Hollanti, Englanti? Tuleeko joku ”puun takaa”? Vaikeaa on ennustaa.  Mikäli minulta kysytään, Brasilia tai Argentiina. Toki Italia (1934 ja 1938), sekä Brasilia (1958 ja 1962) ovat kahdesti peräkkäin onnistuneet pokaalin nappaamaan, mutta en kuitenkaan usko Espanjan siihen kykenevän. Vaan kukapa tietää? Joka tapauksessa ilolla odottelen valvottuja öitä, kauniita maaleja, mestarillisia syöttöjä, viuhuvia vapaapotkuja, ammattitaitoista tuomarityöskentelyä.

VIIKKO VIETETTY

  Tänään on sivistyksen kohtaamisen todellisuus kaikessa kaameudessaan edessä. Muuten, kyllä se on kiveen hakattu, että kun Hilpalla on loma, on buenos aires!
  Olihan monitahoinen viikko; aluksi hellettä ja kyyepisodi, sitten Peter Gabrielin loistava konserrti, sen jälkeen takaisin Anttolaan ja hellettä, kunnon hauki katiskasta, korvasieniä, hellettä, norpan kohtaaminen, ylivertaista hellettä. Vilkuilin webistä tulevan viikon säätä; Anttolaan luvassa ti-pe sadetta, päivälämpötilat +5 asteen kahtapuolta, pienoinen muutos! Onneksi tuleva viikonloppu näyttää melko aurinkoiselta, ei tokikaan kovin lämpimältä. Mutta suhtaudutaanpa maltillisesti pitkän aikavälin ennusteisiin; eivät meinää lyhyemmänkään aina osua kohdalleen. Nyt vähän möyrii ukko ylijumala, kauempana tosin, sataa tihuuttaa, oiva hetki näppiksen hipelöintiin.
  Suomi se sitten meni finaalin saakka, kontaten, mutta ei tyylipisteitä jaeta. Eilisestä Tsekkipelistä oli jo sellainen ennakkotunne, että tää klaarataan. Niinhän tehtiin, oltiin jopa, yllätys, yllätys, selvästi voiton arvoisia. Revanssi Vennäästä voi olla melkonen mittelö, mutta jos trendi tason noston osalla jatkuu, kaikki mahdollista. Sitä paitsi: meillä on palomuuri ja turvaverkko nimeltä Pekka Rinne!
  Kun viikolla, taisi olla torstai, leikkasin ruohon, tuli, taas kerran, todistettua, että vanhassa vara parempi. Vuonna 1972 hankittu Norlett/Bright&Stratton-palvelija, mitä aion käyttää rannan epätasaisemman nurmialueen ajamiseen, pärähti käyntiin toisella nyhtäisyllä, kun viime syksynä hankittua, yhden kerran käytettyä Ryobi-hienoutta sain tempoa kyllästymiseen asti. Noh, eiköhän sekin jatkossa paremmin käynnisty, mutta ei ole vanhemman vempeleen veroinen talvehtija.
  Kunhan saan tämän kertaisen kirjoitelman naputeltua, aion varata muutaman kirjan, nyt kun ei ole vaaraa, että ne lankeaisivat noudettaviksi Anttolassa olessamme: Hilpalle Kati Hiekkapellon "Suojattomat". yhteisiksi Donna Leonin "Pedon Palkka" ja Ann Cleevesin "Viiltoja", itselleni Peter Jamesin "Kuolema kulkee kulisseissa" sekä Stefan Tegenfalkin "Koston vanki". Hollolan kirjastoon tilataan kirjoja tietysti paljon pienempi määrä kuin Lahteen, mutta varaajien määrä yleensä pienempi. Tarkastan aina ennen varausta
jonotustilanteen, ja hoidan homman sieltä, mistä joutuisammin saan.
  Vielä vaan se ukkonen möyryilee Luonterin päällä, ei halua isohkoa selkää ylittää. Joskus jää ukkospilvi pyörimään tähän Avokkaan seutuville pitkäksikin aikaa. Nyt ei taida onneksi käydä niin.
  Kai sitä tulevana perjantakin tänne sörnäytetän. Jos kuitenkin lähempi ennuste kovin kelvotonta lupailee, menee harkintaa; välttämätöntä tulo ei ole, siis tilanteen mukaan.

Mennyt viikko pähkinänkuoressa

 

KIÄRMEVIIKONLOPPU JA MUITA KUULUMISIA

  Melko vaiherikkaan viikonvaihteen jälkeen hetki  kotona odottamassa lähtöä Peter Gabrielin konserttiin, huomenna taas loppuviikoksi takaisin helteiselle Saimaalle. Oli tosiaan varsinainen ”kiärmeviikonloppu”. Monta varmaa, muutamia epävarmoja, kyitä tuli bongattua, Helmi sai tällin takajalkaanðtyöpäivän mittainen visiitti suhtalaisen työllistetyn eläinlääkäripäivystäjän pakeilla Mikkelissä. Kaikki tuntuu onneksi jo olevan Hempan suhteen raiteillaan, pureman kohteena ollutta kinttua kuitenkin vielä hieman aristaa.

  Eilen oli Avokkaassa mittarin mukaan (ei ilmatieteenlaitoksen virallinen mittauspiste) + 30 varjossa. Illalla yhdeksän korvilla Hilppa sanoi, että siellä jyrisee ukkonen. Minä webbiin sääkarttoja ja sade-ennusteita pälyilemää. ”Ei siellä tänne mitään ukkosta tule, kaukana möyryää”, loihe Pertsa lausumaan. N. viiden minuutin kuluttua täräytti suoraan maahan Piekälänsaaren puolelle, muutaman sadan metrin päähän. Sitten alkoi tuuli, lyhyt raekuuro ja kaamea kaatosade. Salamat iskivät lähitienoolle monta kertaa, Ukko Ylijumala näytti voimiaan päällämme muutaman minuutin. Vartin kuluttua kuului enää vaimenevaa möyrintää juvemmalta. Oli se pilven saattanut tuulenpuuskakin niin raju, että länsirannan koivikosta katkesi yksi tukkipuun kokoinen runko n. kahdeksasta metristä irtipoikki; auttoipa ilmojen haltija osaltaan meikäläistä puusouvissa.

  Joopa joo, puoli seihtemän korvilla lähdetään ajelemaan Hartwall-Areenalle. Kuka sattui katsomaan sunnutai-iltana YLE Teemalta Rockklassikko-ohjelman Peterin levystä ”So”? Minulle uutta oli se, kuinka kauan levyä tehtiin, ja kuinka perusteellinen työssään, täydellinen perfektionisti, Gabrielin herra oli/on! Hieno levy, yhtä kaikki. Ja tänä iltana on estradilla sama kokoonpano, joka vietti vietti 1985-1986 kuukausitolkulla aikaansa Englannin maaseudulta vuokratun maalaistalon navettaan rakennetussa studiossa. Eikä ainoastaan viettänyt aikaansa, saivat he aikaan yhden rockin historian parhaista levyistä. Odotan illalta paljon, sen lisäksi, että näillä näkymin saan vaihtaa pari sanaa Rohusen Matin kanssa.

  Alkuillalla Sveitsi ja Latvia ratkaisevat Suomen kohtaloa kiekkorääppiäisissä. Mikäli Latvia nappaa tarvittavat/tarvittavan pisteet/pisteen, on se paikansa jatkossa ansainnut; sehän voitti Suomen runkosarjan mittelössä, ja on siis parempi, piste. Mikäli Sveitsi vie kolme pinnaa, on Suomi mukana semeissä, hyvä tietysti niinkin. Jospa Leijonat asioiden siten muljahtaessa lopultakin alkaisivat pelata. Mutta huonolta näyttää, kun Konnakin on muutaman loistavan pelin jälkeen laskenut tasoaan huomattavasti. Ainoa ilon aihe, Rinteen ohella, joukkueessa on ollut Haula (mikä hiton Haula?)

  Että sellsta tänään Hollolasta, varjossa hädin tuskin siedettävät +27, njurmikko leikattu 1. kertaan tälle kesälle, tuomi kukkii, kello on 16:20, ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Onneks ei meillä oo tällaisia, 

saatikka sitten Lernan hydria!