JOULUJA

  Aamulla mietiskelin, näin joulun lähestyessä, menneitä jouluja. Mietin, mitä on mieleen vahvimmin jäänyt. Paljon jouluja takana on: 75. Perhejouluja lähes kaikki ovat olleet. Piskolassa, Mikkelissä pari, Anttolan kirkonkylällä, Lahdessa, Hollolassa. Ainoastaan yksi on ollut ilman läheisiä; Saksassa Ruikun kanssa 1971. 

  Lapsuudesta tietysti pukin ja lahjojen odotus on jäänyt mieleen. Aikanaan sitten omien lasten, myöhemmin lastenlasten riemu toivotusta lahjasta on herkistänyt. 

  Joulun tuoma vapaa-aika on aikuisvuosina ollut yksi ilahduttavimmista anneista. Minä kun en perin uskonnollinen ole, niin joulun maallinen puoli on enemmän ollut esillä.

  Mietin, onko joitain tapahtumia jouluun liittyen, mitkä erityisesti olisivat jääneet mieleen? Pari juttua pulpahti heti esiin. Samoilta vuosilta vielä. 

  Vuonna 1967 asuttiin Anttolan kirkolla, Pennilässä. Äiti-Elina sai joululahjaksi perheen ensimmäisen kahvinkeittimen. No, illalla sitten koekäyttämään, koko perhe keittiöön ahtautuneena. Muistan, että isä-Erkki, joka ei totta puhuen ollut juuri minkäänlainen huusholli-ihminen, toimeutui johtamaan tapahtumaa. Kenelläkään ei ollut kokemusta laitteesta, vähiten Erkillä, mutta hän oli päättänyt ensimmäiset kahvit valmistaa, lahjankin kun oli ostanut. Niinhän siinä sitten kävi, että vesi ei valunut kannuun, vaan suodatintelineen reunojen yli alkoi porovettä virrata pöydälle. Äkkiä virta pois, jälkien siivous (mihin Erkki ei osallistunut), uusi yritys. Nyt antoi isä äidin ja Ritvan lukea ohjeet. Tällä kertaa onnistui! Muistan, että äidin leipomien joulutorttujen kanssa maistui kahvi hyvältä. 

  Toinen joulumuisto on myös 1960-luvun loppupuolelta, ja useammasta kuin yhdestä joulusta. Siihen aikaan olivat baarit, kapakat, kaupat kiinni joulupäivän. Tapanina baarit saivat aueta klo. 18:00.  Ei siis ollut menemistä Lotjaan eikä Unskalle. Niinpä me Ahosen Riston kanssa käveltiin. Joulupäivän iltana käppäiltiin usein hautausmaalla. Jos kelit jäällä olivat sopivat, niin perään lähdettiin sinne. Piiput suussa dallattiin pitkiäkin matkoja. Joskus käveltiin kylän rannasta Pappilansalmen läpi, Metiäissaaren ja Kaupisaaren välistä Sappulanselälle, sitä pitkin Kurkilahdelle, sieltä maantietä takaisin kylille.

 

  Noita jäälenkkejä tehtiin toki muulloinkin kuin jouluna, mutta juuri jouluun ne jostain syystä yhdistän. Me pössyteltiin piippuja, taisi kummallakin palaa Mac Barenin Harmony. Maailman asioista rupateltiin, Anttolan tapahtumia ruodittiin, musiikkia sivuttiin, politiikasta ei pätkääkään puhuttu. Leppoisa tunnelma, piipputupakan tuoksu, joskus kuutamon valo, ihan kuin piipussakin: harmonia!

  Eipä noista kävelyistä tietysti kuvia ole. Niinpä ohjeistin Geminiä laatimaan sellaisen. Pyysin tekemään kuvan kahdesta nuoresta miehestä 1960-luvulla Suomessa kävelemässä jäällä piiput suussa, pimeässä, kuutamon valaistessa. Tällaisen se teki.

  Itse asiassa aika hyvä. En ollut turkeista mitään puhunut, mutta sellaisiin tekis meidät puki. Osuvasti. Minulla näet oli käytössäni Aleksi-ukin vanha rekiturkki, mitä kovemmille pakkasilla tosiaan pidin päälläni. Ristolla tosin ei turkkia ollut. Mutta menkööt, kuvitteellinen kuvahan tuo on. 

  Niinpä. olisihan noita joulumuistoja tietysti vaikka kuinka. En niitä enempää ala kaivelemaan.