Nyt näyttää tilanne mukavalta; tiistaina kääntyy Kaasu-Skodan keula kohti Anttolaa. Pienellä varauksella, sillä varmaksi ei kannata mitään julistaa. Terveydentila on kummallakin kuitenkin sellainen, että sen puoleen ei estettä ole.
Sään ennustajat povaavat tulevalle viikolle mukavaa ilmaa. Pientä yöpakkasta, päivisin plussaa, aurinko vähintään pilkistää joka päivä, ei juuri sateita. Mikäs siellä ollessa! Viikko tai kuusi päivää on aikomus saaressa viettää.
Luultavasti tästä tulee ainoa reissu jäitten aikaan tälle keväälle. Nuijan kopauksella ei tuota(kaan) kannata varmistaa. Mieli voi muuttua, jos olosuhteet pysyvät huhtikuun puolella suotuisina.
Kevättalvisia kuvia tulee näillä näkymin piakkoin meikän jaoissa näkymään, joten en ala muistoja edellisiltä vuosilta kaivelemaan. Sen sijaan laitan kokoelman tekoälyn minulle ystävällisesti luomista näkymistä.
Istuin perjantaina Päksin kahvilassa tovin odottelemassa. Aikani kuluksi avasin sovelluksen, pyysin sitä luomaan kuvan sairaalan kahvilasta. Näinköhän ChatGPT mielenmaisemaani tuntee, sillä se loi melko dystooppisen version. Vaikka ei mieli tuolla hetkelle järin musta edes ollut.
Tuo oli ensimmäinen kerta peräkkäin (käytän tällaista vertausta inspiroituneena siitä, että uutisissa kuulee tämän tästä sanotavan "toinen kerta peräkkäin", kun pyysin kuvaa teköälyltä.
Päätin sitten anella äly-ystävääni luomaan kuvan toisen kerran peräkkäin. Nyt näkymän Isaac Asimovin Säätiö-sarjan keskusmaailmasta Trantorista.
Käy kyllä hyvin yksiin mielikuvieni kanssa tuosta kuvitteelisesta maan alle kaivetusta yhteiskunnasta.
Koska aikaa oli, heitin bittiavaruuteen pyynnön maailmanlopun näkymistä.
Lohduton, mutta melko banaali näkymä. Ei tainnut äly olla parhaimmillaan.
Tässä vaiheessa loppui odottelu, hyvästelin sovelluksen.
Eilen kotona keskustelin hieman ChatGPT:n kanssa. Sitten pyysin tältä vielä pari näkemystä. Alla tulos kysymykselle "kesäyö Saimaalla". Ei paha. Saaria ainakin piisaa.
Vielä kysäisin kuvaa arkipäivästä 1500-luvun Suomessa.
Oma mielikuvani toi kuvitteelliseen näkökenttään hieman erilaisen kuvan. Ei noin "kaupunkimaisen, vaan sellaisen pienen pellon laidalla nököttävän tuohikattoisen hirsimökkerön, pihalla isäntä, emäntä, liuta lapsosia, pystykorva, pari lehmää ja hevonen, taustavalla kimmeltävä ulappa. Älyn luoma kuva on minusta sopisi ehkä paremmin Keski--Eurooppaan ja Englantiin.
Tässä vaiheessa sovellus ilmoitti, että olen käyttänyt oikeuteni luoda kuvia loppuun, ja kehotti yrittämään 13 tunnin kuluttua uudelleen, tai liittymään maksulliseen versioon. En liittynyt.
Tekoälystä ollaan montaa eri mieltä. Se on varmasti hyödyllinen monessa suhteessa. Sitä käytetään myös väärin. Mitäs ja ketäs ei väärinkäytettäisi tai -kohdeltaisi? Minä en tekoälyä varmaan tule koskaan "oikeasti" tarvitsemaan. Se ei johdu siitä, että näen oman järkeni ylivertaisena. Vaikka onhan se. Ajatusten kloaakki. Ei vainenkaan. Ylivertaista älyä ei tällä haavaa ole kuin muutamalla tietyllä (omasta mielestään) ja he käyttävät sitä yhä laajenevien valheiden keksimiseen.
Oltakoon tekoälystä mieltä mitä tahansa, niin kannattaa muistaa, että vaikka ei sopeutuisi kehitykseen ei sitä kannata silti tuomita. Eikä katsoa kehityksen hedelmiä käyttäviä kuin hampparin käyrää, eli halpaa makkaraa.
Näihin wannabe-viisauksiin lopetan. Jään odottelemaan niitä kevättalvisia kuvia jaettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti